tiistai 1. joulukuuta 2009

Paul Celan, "Stimmen VIII" (Sprachgitter, 1958)


Keine
Stimme
– ein
Spätgeräusch, stundenfremd, deinen
Gedanken geschenkt, hier, endlich
herbeigewacht: ein
Fruchtblatt, augengroß, tief
geritzt; es
harzt, will nicht
vernarben.


Suomentanut P.P.R.:


Ei enää
ääni
– myöhä-
möly hetkenvieras, ajatuksillesi
aiottu, tässä, loppujen
lopuksi vierellä valvoo: emi-
lehti silmänsuuri, syvään
uurrettu; tekee
pihkaa, ei
arpea.