Allaoleva teksti on luonnosmainen, pikainen hahmotelma. Se ei siis ole tutkielma, artikkeli eikä essee, vaan pikemminkin tarkoitettu keskustelun herättäjäksi, kommentoitavaksi ja vapaasti edelleen kehiteltäväksi. Sokraattisessa hengessä: tiedän vain, etten tiedä.
YLE esittää Silminnäkijä-ajankohtaissarjassaan 2.5.2012 ja 9.5.2012 kaksiosaisen raportin Suomen ja Euroopan uudesta äärioikeistosta. Jaksot ovat nimeltään "Tehtävä Euroopassa" ja "Hakkaa päälle".
Valitsin ohjelmien ennakkomainoksista pari pysäyttävää pysäytyskuvaa. Ensimmäisessä poltetaan natsilippua. Naamioituneet lipunpolttajat eivät — ehkäpä yllättäen — ole äärivasemmistolaisia antifasisteja, vaan äärioikeistolaisia "Euroopan puolustajia" (enemmän tai vähemmän järjestäytyneen tai järjestäytymään pyrkivän liikkeen kokoava nimi on European Defense League).
Toisessa Finnish Defense League (FDL) ‑liikkeen johtajahahmo Mimosa DeDanann (Mimosa Koiranen) puhuu ilmeisesti kansallisten Defense League ‑ryhmien kansainvälisessä tapaamisessa Aarhusissa, takanaan Israelin lippu ja sen rinnalla FDL:n viiri, jota koristaa kilpikuvion keskellä sininen ankkuriristi (ei kuitenkaan temppeliritarien Mantovan risti).
On tärkeää huomata tuo äärioikeiston luonteen muuttuminen ja laajentuminen: natsilippuja poltetaan ja heilutetaan Israelin lippuja äärioikeistolaisten tunnusten kanssa sulassa sovussa. Breivik ei todellakaan ole yksin ristiretkifantasioidensa kanssa.
Voisiko näistä ristitunnuksia (esim. ankkuriristiä tai temppeliherrain Mantovan ristiä) kantavista antijihadisteista käyttää nimitystä "äärikristitty"? Islamistiterroristit ovat "äärimuslimeja" uskoessaan oikeutettuun pyhään sotaan länsimaita vastaan [ks. alla*] ja nämä anti- tai kontrajihadistit taas olisivat "äärikristittyjä" uskoessaan oikeutettuun ristiretkeen islamilaista maailmaa (ja sen oletettuja "laajentumispyrkimyksiä") vastaan, oikeastaan riippumatta siitä, onko taustalla varsinaista uskonnollista hurmosta. Näitä ääri-ilmiöitä ei pidä sekoittaa kristilliseen eikä islamilaiseen maailmankatsomukseen.
Breivikin väitteitä Temppeliherrainn kansainvälisestä ritarikunnasta pidetään pelkkänä henkilökohtaisena fantasiana. On myös olemassa YK:n tunnustama kansainvälinen Temppeliherrain ritarikunta, jolla ei selvästikään ole minkään valtakunnan tekemistä Breivikin tai anti-islamistisen äärioikeiston kanssa. Mielenkiintoisena esimerkkinä tämän kristillisen järjestön toiminnasta voisi esitellä tapaa jolla he neuvottelevat niin shiia- kuin sunnimuslimien kanssa Irakissa ja pyrkivät maltillisten uskonnollisten johtajien välityksellä vaikuttamaan radikaalien islamistien toimintaan Bagdadissa, suojellakseen paitsi paikallisia kristittyjä myös rauhanomaisen rinnakkaiselon ilmapiiriä tulenarassa kaupungissa ja maassa. Suomensin alle esimerkkiuutisen OSMTH:n sivuilta ("Kaniikki Andrew White raportoi Bagdadista"):
Palasimme juuri Najafista, maailman shiiamuslimien pääkaupungista. Päivä oli uskomaton. Tapasimme kaikki viisi shiiamuslimien suurajatollan alaista paikallisjohtajaa. Kävimme syvällisiä, merkittäviä keskusteluita ja laadimme vakavia suunnitelmia Irakin uskonnollisten johtajien Korkeinta neuvostoa varten [made several serious plans for taking forward the High Council for Religious Leaders in Iraq — sic? — puuttuukohan tästä esim. sana "to"?]. Toivomme tapaavamme jälleen ensi viikolla Najafissa yhdessä sunnimuslimien johtajien kanssa. Heidän saamisensa Najafiin on sinänsä jo melkeinpä ihme. Juuri tämä ryhmä teki mahdolliseksi, että kristittyihin kohdistettu väkivalta saatiin loppumaan. [...] Jos todella kannat huolta vainotusta kirkosta sinun on työskenneltävä yhdessä niiden kanssa jotka voivat vaikuttaa vainoojiin. Jumalan armosta [ByG-d's] me saamme työskennellä näiden ihmisten kanssa. Sen lisäksi me todella rakastamme heitä. Niinpä huomaamme tekevämme todella Jeesuksen työtä ja se on rakkautta kaikki ja rakkaus saa kaiken muuttumaan!!!!
Monet uskovat, että ottamalla yhteyttä länsimaisiin hallituksiin ja allekirjoittamalla vetoomuksia voi saada aikaan muutoksen. Tosiasia on, ettei se onnistu. On mentävä kentälle, paikan päälle, ja oltava tekemisissä niiden ihmisten kanssa jotka saavat yhteyden väkivallantekijöihin. [...] Radikaalien terroristien, kuten Al Qaidan kanssa on mahdotonta toimia. Sen vuoksi me olemme tekemisissä ihmisten kanssa jotka pystyvät heihin vaikuttamaan. Vaikutusvaltaisimpia ovat suuret sunnijohtajat jotka voivat erityisesti vaikuttaa irakilaisiin terroristeihin. Koetamme myös estää "paratiisilintuihin" värvättyjen lasten osallistumista itsemurhapommi-iskuihin.
Tällä esimerkillä ja rinnastuksella tarkoitan, että "äärikristityt" (antijihadistit) edustavat kristinuskoa ihan yhtä vähän kuin "äärimuslimit" (jihadistit) edustavat islaminuskoa. Vaikka olenkin korkeintaan "etninen kristitty" (en edes "entinen", vaan "etninen") ja agnostikko, en voi olla ihailematta näiden aitojen uskonsoturien — aidosti ritarillisten temppeliritarien — toimintaa joka perustuu rakkauteen, ei vihaan (tämä saattaisi toki olla naiivia ja sinisilmäistä, mutta viittaan nyt nimenomaan tuossa raportissa esitettyihin toimintatapoihin ja ihanteisiin, vain tähän pikaisesti koottuun, hyvin suppeaan tekstuaaliseen todistusaineistoon vedoten).
Toisaalta ääri-islamisteja kiinnostanee maltillisten muslimien ja heidän moskeijoidensa läsnäolo ja turvallisuus eurooppalaisissa kaupungeissa ihan yhtä vähän kuin anti-jihadisteja kiinnostaa Bagdadissa sijaitsevan kristillisen kirkon ja seurakuntalaisten turvallisuus. Molemmat kiihkoilijaosapuolet taitavat vihata kaikkein palavimmin juuri ajatusta rauhanomaisesta rinnakkainelosta (vrt. "anti-jihadisti" Breivikin ilmaisema inho Pete Seegerin laulun My Rainbow Race norjalaisversiota kohtaan).
[*] Syyskuun 11. päivän terrori-iskun kohteissa ja välineissä voi tunnistaa tietyn symbolisen latauksen:
- Taloudellinen mahti: WTC.
- Sotilaallinen mahti: Pentagon.
- Poliittinen mahti: Valkoinen talo, johon itsemurhalentäjät eivät kuitenkaan osuneet, ilmeisesti urheiden matkustajien ansiosta.
- Teknologinen mahti: suihkukoneet joita käytettiin iskujen välineenä ja joita voi pitää myös Afganistanin vuosien 2000-2001 kuivuuskatastrofin välillisenä aiheuttajana, ilmastonmuutoksen symbolisena ja konkreettisena edustajana.
