On olemassa vihaa joka on rakkauden kääntöpuoli. Se ei kohdistu ihmisiin vaan heidän pahoihin tekoihinsa, erehdyksiin ja olosuhteisiin, jotka estävät heitä olemasta sitä mitä he voisivat olla, olisivat voineet olla tai voisivat vielä jonakin päivänä olla.
”Vihaava rakkaus, rakastava viha”: aina tämä ei ole ristiriitaista tai tuhoisaa. Tai sitten se on juuri näitä: luovaa ristiriitaa, puhdistavaa raivaamista. Pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen.
”Oikeudenmukaisuus on selvänäköistä rakkautta”, kirjoittaa Martin Heidegger. ”Siinä nähdään, mitä rakastetun on oltava, jotta se olisi sitä, mitä ja miten se olemuksensa mukaisesti on.”*
*Martin Heidegger, Zur Auslegung von Nietzsches II. Unzeitgemäßiger Betrachtung, Gesamtausgabe 46 (Frankfurt am Main: Vittorio Klostermann, 2003), 183; sit. ja suom. Susanna Lindberg, ”Nietzschen elämä ja Heideggerin oleminen ”, teoksessa Jussi Backman ja Miika Luoto, toim., Heidegger: ajattelun aiheita (Tampere: Eurooppalaisen filosofi an seura, 2006), 156-176, tässä s. 170.
Kuvassa: Johnny Winter, Second Winter. Huomaa raitojen 1 ja 3 nimet: ”I Love Everybody”, ”I Hate Everybody”. Nuorena miehenä tunnistin tuossa otsikkoparissa itseni.
