Päivänvalossa 20.12.2012

Sanat eivät tarvitse runoutta. Runous tarvitsee sanoja.

Tyly vastalause siihen mitä kirjoitin suden hetkellä 24.4.2012.

Romanttinen matkakertomus Sveitsin- ja Saksanmaalta

Matkakertomukseni "Romantiikan jäljillä" ilmestyi 12.12.2012 Mustekala-verkkolehdessä.

Kann man’s nicht in Bücher binden,
was die Stunden dir verleihn,
Gieb ein fliegend Blatt den Winden!
Muntre Jugend hascht es ein.

Ellei kirjoihin voi sitoa
mitä hetket sinulle lahjoittavat,
heitä tuuleen lentävä lehti!
Sen nuorukainen noutaa.

(Ote Ludwig Uhlandin runosta "Freie Kunst", suom. P. R.)

Kuvassa Hölderlinturm, Tübingen.

Allun kana ja Ellun kanat: puhetta vihapuheesta ja rasismista

Julkaistu alunperin 12.11.2012, päivitetty hieman 5.5.2013, luvun "Vihapuhe teknisenä terminä" osalta.

Vuoden poliisiksi 2011 valittu nettipoliisi Marko "Fobba" Forss on saanut viime aikoina arvostelua osakseen, mielestäni ihan syystäkin. Rasistiselta haiskahtavan pakastekanavitsin levittäminen Twitterissä 25.11.2012 on ollut vain yksi aihe kritiikkiin.

Haluan nyt kuitenkin heti kättelyssä tehdä selväksi, ettei tämän blogitekstin ensisijainen tarkoitus ole Fobban kritisoiminen (Marko Forss kertoo olevansa nyt pitkällä lomalla ja toivotankin Fobballe leppoisaa lomaa, jos tämä tekstini vaikka nyt sattuisikin nettipoliisin silmiin), vaan sen pohtiminen, mitä tarkoitetaan termeillä "vihapuhe" ja "rasismi". Nettipoliisimme Twitter-persoonaa voidaan tässä kuitenkin kiittää keskustelun herättäjänä.

Vasen, oikee, pyöree, soikee: nettipoliisina "ääriainesten" välissä

Vastauksena erään toisen twiittaajan pohdintaan "isistä, jotka voisi lähettää Somaliaan jäähylle, kun ei suomalainen elämäntapa kerran kelpaa", Fobba on Twitterissä tokaissut: "tai miksi somalipoikaa ei lähetetä 'lainkuuliaisuusoppimismatkalle' useamman Suomessa tehdyn rikoksen jälkeen." (21.10.2012)

YTM, tutkija Heikki Kerkkänen vastasi tähän erinomaisessa blogikirjoituksessaan seuraavasti:

"Lainkuuliaisuusoppimatkat" sisältävät hyvin paljon lastensuojelullisia riskejä koulunkäynnin, terveydenhoidon, ja turvallisuuden kannalta, ja näin ne myös vahvistavat niitä elementtejä, jotka ovat rikosten tekemisen ja "syrjäytymisen" taustalla. (Ajattelemisen pensaita ja puistoja -blogi 29. lokakuuta 2012)

Surullisenkuuluisan pakastekanatwiitin päivänä 25.11.2012, ennen mustalaisvitsailuaan Fobba kertoi tunnelmiaan:

Nettipoliisin duunista tulee skitso olo. Äärimielisten palautteet yhdistettynä, olen kaikkien puolella, mutta kaikkia vastaan. Oikea ääriaines valittaa että otan kiinni vihapuhujia ja vasen ääriaines väittää, että en puutu vihapuheeseen.

Tämäkin on herättänyt hämmennystä. Jos olet huolissasi siitä, ettei nettipoliisi puutu vihapuheeseen, oletko "ääriainesta"? Onko äärioikeiston vastustaja tai vihapropagandan viljelystä huolestunut henkilö automaattisesti äärivasemmistolainen?

Muuan ystäväni huomautti tähän, että Fobba määrittelee "vasemmaksi äärilaidaksi" aivan "porvarillisiakin" ihmisiä, jotka ovat joko puuttuneet rasistiseen nettikirjoitteluun tai vastustaneet henkilökohtaisia hyökkäyksiä. Näyttääkin peräti siltä, että Fobban "vasempaan ääriainekseen" kuuluu lainkuuliaisia, vihankylvöstä huolestuneita ihmisiä, kun taas oikeaan laitaan kuuluu aitoa äärioikeistoa. Saattaisi jopa näyttää siltä, että kun Fobba sanoo pysyttelevänsä "keskitiellä" ja pyrkivänsä puolueettomuuteen, kyse onkin puolueettomuudesta rikollisten ja näiden uhrien välillä. Se taas olisi rikollisille periksi antamista. "Rikollisilla" tarkoitetaan tässä henkilöitä, jotka ovat selkeästi syyllistyneet esimerkiksi kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaukseen tai laittomaan uhkaukseen.

11.10.2012 päivätyssä Uuden Suomen jutussa ("Poliisi rikkoi tabun raiskauksista: 'Tästä pitää puhua'") lainataan Fobban taannoista Facebook-päivitystä:

Ulkomaalaiset ja ulkomailla syntyneet syyllistyvät raiskauksiin selkeästi useammin kuin kantaväestö. Aiheesta on vaikea saada aikaan asiallista ja kiihkotonta keskustelua, joka olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää esimerkiksi maahanmuuttajiin kohdistuvan laillisen ja laittoman vihapuheen kitkemiseksi.

Tästä olen pitkälti samaa mieltä: jos ja kun ongelma on olemassa, siitä on puhuttava ja ongelmaan ja sen lieveilmiöihin, kuten juuri vihapuheeseen, puututtava. Jokainen raiskaus on liikaa. Jokainen rasistinen herja, joka leimaa kokonaisen kansanryhmän rikolliseksi, on myöskin liikaa.

Raiskausta tuskin tarvitsee tässä määritellä. Mutta mitä se vihapuhe sitten on? Tässä kohtaa homma menee hankalaksi, näköjään:

— On olemassa laillista ja laitonta vihapuhetta, Forss huomauttaa.

Mitä se on se vihapuhe? Kysy poliisilta? Tässä tapauksessa en kehottaisi uskomaan tähän vanhaan sanontaan. Eihän toki kaikesta vihapuheesta aina joudu käräjille. Tarkoittaako se sitten, että on laillista ja laitonta vihapuhetta?

"Laillisella vihapuheella" Fobba jutun mukaan "tarkoittaa sananvapauden piirissä olevaa inhimillistä oikeutta ilmaista epäluulonsa kansanryhmiä kohtaan. Laittomaksi puhe menee, kun ryhdytään kiihottamaan." Vitsaillessaan Allun pakastekanasta Fobba siis käytti vain "inhimillistä oikeuttaan" harjoittaa "laillista vihapuhetta", jos sitäkään? No niin, ehkä se ei ollut rikos, vaikka mautonta ja luvalla sanoen typerää käytöstä julkisuudessa esiintyvältä poliisimieheltä olikin.

Leimaavat yleistykset ulkomaalaisten, maahanmuuttajien tai muiden vähemmistöjen tekemien rikosten johdosta ovat ehkä inhimillisesti ymmärrettäviä, mutta eivät hyväksyttäviä.

Jo olemassa olevien ennakkoluulojen pönkittäminen kertomalla "tositarinana" urbaanilegendaa, vitsiä tai "letkautusta" (Ossi Jääskeläinen huomautti Twitterissä Fobballe, että pakastekanatarina löytyy jo vuonna 1987 painetusta kirjasta Pakastettu isoäiti) ei ole virkamieheltä kovinkaan viisasta käytöstä ja toimintaa.

Minä olen joka tapauksessa luullut, että "vihapuhe" on aika uusi suomen sana, joka on lainattu amerikanenglannista ja jonka suhteen olisi aika helppo tarkistaa, miten termiä "hate speech" englannin kielessä käytetään ja mihin tarkoitukseen se on suomeen lainattu. Esimerkiksi suomenkielinen Wikipedia tarjoaa aika kätevän vastauksen:

Vihapuhe on Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.

Jos näin on, tarkoitetaanko sanoilla "levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan" sitten jotakin muuta kuin "kiihottamista"? Onko olemassa esimerkiksi sellaista lievempää yllytystä, joka on "laillista vihapuhetta" ja "sananvapauden piirissä oleva inhimillinen oikeus"?

Ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista saa ja pitääkin puhua, mutta keskustelussa ei saa olla sijaa vihapuheelle.

Mutta mille vihapuheelle? Mitä tahtoo sanoa "vihapuhe"?

Niillä, jotka pyrkivät sitomaan vihapuhe-termin määrättyihin raameihin, vetoamalla esimerkiksi mainittuun Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotukseen, on kuitenkin kova vastus vastassaan, kun tutkijatkin koettavat hämmentää soppaa omilla käsitteenmäärittelyillään.

Uusi Suomi kertoi 22.9.2011: "Nyt se on selvitetty: tätä on vihapuhe". Jutussa viitataan Yrjö Mikkosen Puheenvuoro-blogiin, jossa käsitteellisyystutkijaksi itsensä esittelevä FT Mikkonen kirjoittaa muun muassa seuraavasti, otsikolla "Vihapuheko epäselvää?":

Varsinaista vihapuhetta on epäasiallinen, epäkohtelias, halveksiva, hyökkäävä, härnäävä, ylenkatsova, itsensä ylentävä, epäkunnioittava, loukkaava, naurunalaiseksi asettava, ivaava, härnäävä, suuta soittava, räkyttävä, uhitteleva, provosoiva, toisen osapuolen poissulkeva jne. jne.- kommunikaatio. Sisältö ei ole ratkaiseva, vaan se miten sisältö esitetään akselilla harhaisesta kaunasta epäilyn kautta asiallisuuteen ja ystävällisyyteen. Kysymys on kypsyydestä tai kypsymättömyydestä kohdata ympäristö ja sen todellisuus.

Näin tohtori Mikkonen tekee selvää vihapuheesta — ja tarkoin rajatusta termistä — eli tekee ilmeisen hyvää tarkoittavalla eleellään kuitenkin karhunpalveluksen niille, jotka yrittävät pitää kiinni vihapuhe-termistä yläkäsitteenä joukolle juridisia käsitteitä, joihin kuuluvat esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen.

Mikkonen siis kytkee vihapuheen tunteisiin ja patologiaan. Viileän harkitseva ja tervejärkinen henkilö ei siis voi syyllistyä vihapuheeseen, koska ei tunne kaunaa eikä ole sairas? Vihapuheen määrittely — itse asiassa uudelleenmäärittely — psykologiseksi ilmiöksi eli vihan tunteen ilmaisemiseksi vie pohjan mainituilta terminologisilta pyrkimyksiltä.

Ottaisin esiin kaksi lausetta, joilla "maahanmuuttokriittiset" monesti koettavat puolustella puheitaan: 1. "En ole rasisti, koska en usko rotuoppeihin." 2. "Vihapuhe on tunteiden ilmaisemista. Eihän sellaista voi lailla kieltää!" Tavallaan nämä apologiat ovat toisilleen vastakkaisia: 1' "Rasismilla" pitäisi näiden "rasistikorttia" vastaan puolustautujien mukaan tarkoittaa vain biologistisia rotuennakkoluuloja, ei esim. kulttuuriin tai uskontoon perustuvaa syrjintää, jotka ovat heidän mukaansa "maahanmuuttokritiikkiä". 2' "Vihapuheella" ei sen sijaan ole mitään tarkoin rajattua tai rajattavissa olevaa terminologista sisältöä, joten sitä voi kukin käyttää ihan miten milloinkin haluaa. Tulisia tunteita ja sananvapautta, sitähän se.

Vihapuhe on tietysti terminä hankala ja vaikuttaa väistämättömän psykologiselta, vaikka sitä on yritetty tuoda suomen kieleen nimenomaan poliittisena terminä ja juridisia termejä kokoavana yläkäsitteenä. Esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottaminen on vihapuhetta, mutta sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä kaunan tai harhaisuuden kanssa, toisin kuin Mikkonen näyttää väittävän.

Entä rasismi?

Ne, jotka kiistävät olevansa rasisteja tai väittävät, ettei esimerkiksi Suomessa juurikaan esiinny rasismia, uskovat että rasismi-termillä viitataan tai tulisi viitata täsmällisesti ainoastaan perinteiseen rotuopilliseen rasismiin (Rassismus, racisme, jne.). Tavallaan tämä onkin aatehistoriallisesti ihan oikea tulkinta, koska sanaa rasismi (ranskan racisme) on tiettävästi käytetty ensimmäisen kerran vasta vuonna 1894 ja sillä on viitattu juuri rotuteorioihin, jotka on sittemmin perusteellisesti kyseenalaistettu. Väittäisin kuitenkin, että biologistinen pseudotieteily, jota rotuopiksi ja rasismiksi kutsutaan, oli 1900-luvun vaihteen tienoilla monille vain tekosyy jolla perusteltiin paljon vanhempaa ilmiötä tai ilmiöitä, ksenofobiaa, syrjimistä, alistamista ja kulttuurisia ennakkoluuloja. Esimerkiksi ikivanha antisemitismi ei ole perustunut mihinkään pseudobiologisiin rotuoppeihin, ennen kuin rotubiologiaa alettiin 1900-luvulla siihenkin soveltaa.

Ja koska rasismi rotuopillisena pseudotieteenä on ollut vain näennäisperustelu syrjinnälle, on ihan perusteltua käyttää rasismi-termiä kulttuurisesta syrjinnästä ja ennakkoluuloista. On toki eri asia, onko järkevää puhua ikäsyrjinnän sijaan ikärasismista, jne.: jos kaikesta syrjinnästä tulee rasismia, ollaan vaarassa menettää kohtalaisen tarkoin rajatun rasismi-termin käyttökelpoisuus.

"Vihapuhe" teknisenä terminä

Euroopan neuvoston teettämässä ja Anne Weberin laatimassa "käsikirjassa" Manual on hate speech todetaan: "ilmaisunvapauden ja syrjinnän kaikkien muotojen kieltämisen välillä vallitsee ristiriidan riski [there is the risk of conflict between freedom of expression and the interdiction of all forms of discrimination]". Tämä ristiriita on vähintäänkin sukua Karl Popperin suvaitsevaisuuden paradoksille, jonka mukaan suvaitsemattomuutta ei tarvitse eikä pidä suvaita, koska se johtaisi suvaitsevaisuuden häviöön. Jos sananvapauden nimissä syrjitään jotakin kansanryhmää, silloin myös loukataan tämän ryhmän ja sen yksilöiden vapauksia. Syrjintä on omiaan sulkemaan (keskustelun) ulkopuolelle, joten vihapuheella voidaan pyrkiä rajoittamaan sen kohteen sananvapautta. Sananvapauteen vedoten ei kuitenkaan oikein voi oikeuttaa sananvapauden rajoittamista. On otettava huomioon myös muut vapaudet ja oikeudet: sananvapaus ei ole kaiken muun ylitse käyvä oikeus, jonka nimissä voisi mitätöidä muita vapauksia, oikeuksia ja velvollisuuksia.

Eri ryhmät olisi saatava ratkaisemaan ongelmia toisaalta yhdessä, toisaalta ryhmien sisältä käsin. Tästä aiheesta suosittelen Husein Muhamedin hienoa bloggausta Puheenvuorossa, otsikolla "Integraation lähdettävä vähemmistöjen sisältä".

Toinen ote "vihapuhekäsikirjan" johdannosta:

The identification of statements that could be classified as 'hate speech' seems all the more difficult because this kind of speech does not necessarily manifest itself through expressions of 'hatred' or emotions. 'Hate speech' can be concealed in statements which at a first glance may seem to be rational or normal. Nevertheless, it is possible to distil from the applicable texts in this matter and from the principles found in the case-law of the European Court of Human Rights or other bodies, certain parameters for distinguishing expressions which, though they are of an insulting nature, are fully protected by the right to freedom of expression from those that do not enjoy such protection. (Anne Weber, Manual on Hate Speech, Council of Europe Publishing 2009, p. 5 [PDF])

Tästä katkelmasta voimme nostaa esiin kaksi aiheemme ja sen ylläolevan käsittelyn kannalta huomionarvoista asiaa: 1. "Vihapuheessa" ei välttämättä ole kysymys vihan tai ylipäätään tunteiden ilmaisemisesta, saati patologisesta tai järjenvastaisesta ilmiöstä. Täysin tyyni ja tervejärkisen oloinen puhe voidaan todeta vihapuheeksi eli esim. kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi. 2. On olemassa loukkaavia puheita, joita sananvapauden periaate suojaa ja jotka on erotettava — ja mahdollista erottaa — vihapuheesta. On myös olemassa kriteerejä tämän erottelun tekemiseksi.

"Laillinen" ja "laiton vihapuhe"?

Ehkäpä Fobba viittasikin "laillisella vihapuheella" juuri sellaiseen loukkaavaan puheeseen, joka kuitenkin kuuluu laissa laajasti määritetyn ilmaisunvapauden piiriin ja jota laki siten suojelee? Tuossa katkelmassa ei kuitenkaan käytetä tuollaisesta ilmaisunvapauden harjoittamisesta termiä hate speech, vaan vihapuhe on rajattu tarkoittamaan sellaista lainvastaista ilmaisua, jota sananvapausperiaate ei suojaa.

Jos nyt aluksi vähän piikikkäästi kirjoitinkin, seurattuani Fobban viimeaikaista kirjoittelua kriittisin silmin, niin onhan hänen julkilausumansa tarkoitus ilman muuta kannatettava:

Aiheesta on vaikea saada aikaan asiallista ja kiihkotonta keskustelua, joka olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää esimerkiksi maahanmuuttajiin kohdistuvan laillisen ja laittoman vihapuheen kitkemiseksi.

Korostaisinkin, että Fobba tuossa puhuu SEKÄ "laillisen" ETTÄ "laittoman vihapuheen" kitkemisestä. Jos nyt sallitaan "vihapuhe"-termin arkinen laajennus siten, että myönnämme "lailliselle" vihapuheelle olemassaolon oikeutuksen, tästä Fobban lausunnosta voidaan kyllä lukea, ettei edes "laillista vihapuhetta" pidä suvaita.

Twitter-profiilissaan Marko "Fobba" Forss toteaa: "Twiitit henkilökohtaisia näkemyksiä." Julkisuuden henkilö ei kuitenkaan voi välttyä siltä, että myös "henkilökohtaisia näkemyksiä" tarkastellaan julkisen kuvan valossa — sitäkin suuremmalla syyllä, kun on kysymys julkaistuista tekstinpätkistä, mitä Twitter-päivitykset mitä suurimmassa määrin ovat.

Ja sitäkin suuremmalla syyllä, kun on kysymys poliisimiehestä.

Poliisilaki 9 c § (15.7.2005/525)
Poliisimiehen käyttäytyminen
Poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.

"Laillistakaan vihapuhetta" — kuten syrjiviä ennakkoluuloja pönkittäviä "letkautuksia" — ei tarvitse, eikä pidä poliisimieheltä sietää, sen enempää kuin muiltakaan. Vaikka olisikin niin, että "asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat".

Luettavaa vihapuheesta

• Tässä ikilinkki englanninkieliseen Wiki-artikkeliin, jossa on muutama sana myös Suomen vihapuhekeskustelusta
• Tämän linkin takana niin ikään englanninkielinen, Euroopan neuvoston teettämä ja Anne Weberin laatima "vihapuhekäsikirja", Manual on hate speech (PDF).