lauantai 28. huhtikuuta 2012

Temppeliritarit ja "temppeliritarit"

Allaoleva teksti on luonnosmainen, pikainen hahmotelma. Se ei siis ole tutkielma, artikkeli eikä essee, vaan pikemminkin tarkoitettu keskustelun herättäjäksi, kommentoitavaksi ja vapaasti edelleen kehiteltäväksi. Sokraattisessa hengessä: tiedän vain, etten tiedä.


YLE esittää Silminnäkijä-ajankohtaissarjassaan 2.5.2012 ja 9.5.2012 kaksiosaisen raportin Suomen ja Euroopan uudesta äärioikeistosta. Jaksot ovat nimeltään "Tehtävä Euroopassa" ja "Hakkaa päälle".

Valitsin ohjelmien ennakkomainoksista pari pysäyttävää pysäytyskuvaa. Ensimmäisessä poltetaan natsilippua. Naamioituneet lipunpolttajat eivät — ehkäpä yllättäen — ole äärivasemmistolaisia antifasisteja, vaan äärioikeistolaisia "Euroopan puolustajia" (enemmän tai vähemmän järjestäytyneen tai järjestäytymään pyrkivän liikkeen kokoava nimi on European Defense League).

Toisessa Finnish Defense League (FDL) ‑liikkeen johtajahahmo Mimosa DeDanann (Mimosa Koiranen) puhuu ilmeisesti kansallisten Defense League ‑ryhmien kansainvälisessä tapaamisessa Aarhusissa, takanaan Israelin lippu ja sen rinnalla FDL:n viiri, jota koristaa kilpikuvion keskellä sininen ankkuriristi (ei kuitenkaan temppeliritarien Mantovan risti).

On tärkeää huomata tuo äärioikeiston luonteen muuttuminen ja laajentuminen: natsilippuja poltetaan ja heilutetaan Israelin lippuja äärioikeistolaisten tunnusten kanssa sulassa sovussa. Breivik ei todellakaan ole yksin ristiretkifantasioidensa kanssa.

Voisiko näistä ristitunnuksia (esim. ankkuriristiä tai temppeliherrain Mantovan ristiä) kantavista antijihadisteista käyttää nimitystä "äärikristitty"? Islamistiterroristit ovat "äärimuslimeja" uskoessaan oikeutettuun pyhään sotaan länsimaita vastaan [ks. alla*] ja nämä anti- tai kontrajihadistit taas olisivat "äärikristittyjä" uskoessaan oikeutettuun ristiretkeen islamilaista maailmaa (ja sen oletettuja "laajentumispyrkimyksiä") vastaan, oikeastaan riippumatta siitä, onko taustalla varsinaista uskonnollista hurmosta. Näitä ääri-ilmiöitä ei pidä sekoittaa kristilliseen eikä islamilaiseen maailmankatsomukseen.

Breivikin väitteitä Temppeliherrainn kansainvälisestä ritarikunnasta pidetään pelkkänä henkilökohtaisena fantasiana. On myös olemassa YK:n tunnustama kansainvälinen Temppeliherrain ritarikunta, jolla ei selvästikään ole minkään valtakunnan tekemistä Breivikin tai anti-islamistisen äärioikeiston kanssa. Mielenkiintoisena esimerkkinä tämän kristillisen järjestön toiminnasta voisi esitellä tapaa jolla he neuvottelevat niin shiia- kuin sunnimuslimien kanssa Irakissa ja pyrkivät maltillisten uskonnollisten johtajien välityksellä vaikuttamaan radikaalien islamistien toimintaan Bagdadissa, suojellakseen paitsi paikallisia kristittyjä myös rauhanomaisen rinnakkaiselon ilmapiiriä tulenarassa kaupungissa ja maassa. Suomensin alle esimerkkiuutisen OSMTH:n sivuilta ("Kaniikki Andrew White raportoi Bagdadista"):

Palasimme juuri Najafista, maailman shiiamuslimien pääkaupungista. Päivä oli uskomaton. Tapasimme kaikki viisi shiiamuslimien suurajatollan alaista paikallisjohtajaa. Kävimme syvällisiä, merkittäviä keskusteluita ja laadimme vakavia suunnitelmia Irakin uskonnollisten johtajien Korkeinta neuvostoa varten [made several serious plans for taking forward the High Council for Religious Leaders in Iraqsic? — puuttuukohan tästä esim. sana "to"?]. Toivomme tapaavamme jälleen ensi viikolla Najafissa yhdessä sunnimuslimien johtajien kanssa. Heidän saamisensa Najafiin on sinänsä jo melkeinpä ihme. Juuri tämä ryhmä teki mahdolliseksi, että kristittyihin kohdistettu väkivalta saatiin loppumaan. [...] Jos todella kannat huolta vainotusta kirkosta sinun on työskenneltävä yhdessä niiden kanssa jotka voivat vaikuttaa vainoojiin. Jumalan armosta [ByG-d's] me saamme työskennellä näiden ihmisten kanssa. Sen lisäksi me todella rakastamme heitä. Niinpä huomaamme tekevämme todella Jeesuksen työtä ja se on rakkautta kaikki ja rakkaus saa kaiken muuttumaan!!!!

Monet uskovat, että ottamalla yhteyttä länsimaisiin hallituksiin ja allekirjoittamalla vetoomuksia voi saada aikaan muutoksen. Tosiasia on, ettei se onnistu. On mentävä kentälle, paikan päälle, ja oltava tekemisissä niiden ihmisten kanssa jotka saavat yhteyden väkivallantekijöihin. [...] Radikaalien terroristien, kuten Al Qaidan kanssa on mahdotonta toimia. Sen vuoksi me olemme tekemisissä ihmisten kanssa jotka pystyvät heihin vaikuttamaan. Vaikutusvaltaisimpia ovat suuret sunnijohtajat jotka voivat erityisesti vaikuttaa irakilaisiin terroristeihin. Koetamme myös estää "paratiisilintuihin" värvättyjen lasten osallistumista itsemurhapommi-iskuihin.

(Knights Templar International: News from Baghdad.)

Tällä esimerkillä ja rinnastuksella tarkoitan, että "äärikristityt" (antijihadistit) edustavat kristinuskoa ihan yhtä vähän kuin "äärimuslimit" (jihadistit) edustavat islaminuskoa. Vaikka olenkin korkeintaan "etninen kristitty" (en edes "entinen", vaan "etninen") ja agnostikko, en voi olla ihailematta näiden aitojen uskonsoturien — aidosti ritarillisten temppeliritarien — toimintaa joka perustuu rakkauteen, ei vihaan (tämä saattaisi toki olla naiivia ja sinisilmäistä, mutta viittaan nyt nimenomaan tuossa raportissa esitettyihin toimintatapoihin ja ihanteisiin, vain tähän pikaisesti koottuun, hyvin suppeaan tekstuaaliseen todistusaineistoon vedoten).

Toisaalta ääri-islamisteja kiinnostanee maltillisten muslimien ja heidän moskeijoidensa läsnäolo ja turvallisuus eurooppalaisissa kaupungeissa ihan yhtä vähän kuin anti-jihadisteja kiinnostaa Bagdadissa sijaitsevan kristillisen kirkon ja seurakuntalaisten turvallisuus. Molemmat kiihkoilijaosapuolet taitavat vihata kaikkein palavimmin juuri ajatusta rauhanomaisesta rinnakkainelosta (vrt. "anti-jihadisti" Breivikin ilmaisema inho Pete Seegerin laulun My Rainbow Race norjalaisversiota kohtaan).


[*] Syyskuun 11. päivän terrori-iskun kohteissa ja välineissä voi tunnistaa tietyn symbolisen latauksen:

  1. Taloudellinen mahti: WTC.
  2. Sotilaallinen mahti: Pentagon.
  3. Poliittinen mahti: Valkoinen talo, johon itsemurhalentäjät eivät kuitenkaan osuneet, ilmeisesti urheiden matkustajien ansiosta.
  4. Teknologinen mahti: suihkukoneet joita käytettiin iskujen välineenä ja joita voi pitää myös Afganistanin vuosien 2000-2001 kuivuuskatastrofin välillisenä aiheuttajana, ilmastonmuutoksen symbolisena ja konkreettisena edustajana.

9 kommenttia:

  1. Otan mielelläni asiallisia kommentteja vastaan, nyt kun olen muokannut omaakin tekstiäni astetta asiallisempaan suuntaan parin yksityiskohdan osalta. FDL:n edustajat voisivat esimerkiksi kertoa suhteestaan Temppeliherrain tunnuksiin ja ristiretkien historiaan. Pyydän kuitenkin lukemaan ylläolevan tekstini ensin kokonaan ja pysymään asiassa, kiihkottomasti.

    VastaaPoista
  2. Vedät mutkat turhan suoriksi, kun vertailet kristittyjä ja muslimeja. Sanot, että jihadistit ovat yhtä vähän muslimeja kuin vastajihadistit kristittyjä, mutta mitään perusteluita et tarjoa.

    Käsityksesi on valitettavan yleinen ja perustuu tiedon puutteeseen. Länsimaissa tiedetään nykyään kovin vähän kristinuskosta, ja vielä vähemmän islamista.

    Esim. Breivik on omissa kirjoituksissaan selväsanaisesti kertonut pitävänsä itseään ns. kulttuurikristittynä, jolle kristinuskon uskonnollinen ulottuvuus ei ole merkittävä. Itsemurhaiskuja tekevät jihadistit taas todella uskovat pääsevänsä tekojensa seurauksena paratiisiin, eli ovat uskovia muslimeja.

    Jihadismi ei ole mitenkään irrallinen islamin uskonnollisesta ulottuvuudesta vaan kiinteä osa sitä. Muslimin kuuluu seurata Muhammadin esimerkkiä, ja jos sitä mahdollisimman hyvin yrittää nykymaailmassa seurata, tuloksena on jihadisti. Jeesuksen esimerkkiä seuraamalla taas ei millään logiikalla saa tulokseksi Breivikiä.

    Kaikki muslimit eivät tietenkään seuraa Muhammadin opetusta johdonmukaisesti ja ryhdy jihadisteiksi aivan kuten kristitytkin ovat kovin huonoja seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä. Jos islamia ja kristinuskoa vertaa toisiinsa, on perustavanlaatuinen ero Muhammadin ja Jeesuksen opetusten välillä silti asia, jota ei voi sivuuttaa.

    Sinun kannattaisi perehtyä paremmin islamin ja kristinuskon eroihin ennen kuin alat tehdä yleistyksiä niiden samanlaisuudesta.

    VastaaPoista
  3. En esitä yleistyksiä kristinuskon ja islamin samankaltaisuuksista enkä voi niin tehdäkään, koska en tunne Koraania ja sen tulkintaperinnettä riittävän hyvin.

    VastaaPoista
  4. Olen Nikon kahden ensimmäisen kappaleen kanssa samaa mieltä, mutta korostaisin, että on jihadismin/ääri-islamismin ja islamin välinen ero on paljon monimutkaisempi, mitä Niko antaa ymmärtää.

    Niko sanoo, että jihadismi ei ole "mitenkään irrallinen Islamin uskonnollisesta ulottuuvudesta," mikä pitää tiettyyn asteeseen paikkansa, mutta hän sekoittaa poliittisen ja uskonnollisen ulottuvuuden keskenään. Todellisuudessa islamismi on poliittinen ääriliike, jonka poliittiset johtajat ovat onnistuneesti valjastaneet uskonnon mobilisoimaan kannatusta - joskus tätä kannatusta mobilisoidaan yhtä lailla pelon, kuin toivonkin kautta, niin uhkailemalla ja kiristämällä, kuin lupailemallakin.

    Koko tässä kristinusko vs. islam-vastakkainasettelussa unohdetaan toistuvasti uskonnon politisoituminen vallankäytön välineenä.

    Lisäksi ei pidä faktuaalisesti paikkansa, että Muhammad kannattaisi jihadismia. Koraani on yhtä monitulkintainen kuin Raamattu, ja sen exegeesi, "Tafsir", on prosessi, jossa Muhammadin oppeja tulkitaan, joskus hyvinkin vapaasti, ja vapaa tulkinta on peräti sallittua ja hyväksyttyä osana Tafsiria, siinä missä exegeesi on tiukan analyyttisempi. Tafsir on perustana sille, miksi islamilaisia koulukuntia on niin monia, toiset radikaalimpia kuin toiset. Pelkästään Sunni-koulukunnan sisällä on viisi eri laintulkinnallista koulukuntaa.

    Islam on pohjimmiltaan rauhan uskonto. Radikaalit tulkinnat siitä ovat sen marginaalissa ja muslimiyhteiskunnassa vähemmistö.

    Kuka Islamia opiskelee, näkee pian että tällaiset yleistykset, kuten 'islam on jihadistinen uskonto', tai 'islam on pedofiiliuskonto' tai islam on 'itsemurhauskonto' tai 'terroristiuskonto' menettävät aika pian pohjansa ja alkavat kuulostamaan lähinnä naurettavilta.

    Pajarille vielä, että anti-jihadismia ei voi nimetä äärikristitytksi juuri siitä syystä, että kaikki anti-jihadistit eivät ole kristittyjä. Puhe 'kulttuurisesta kristinuskosta' ei riitä oikeuttamaan kristinuskon asettelemista jihadismia vastaan. Kristinuskolla on yhtä vahva perusta länsimaisen 'kulttuurin' (mikä se sitten onkaan, koska kulttuurihan ei ole monistinen, monoliittinen ja muuttumaton) muotoutumiselle, kuin talousoppi tms.

    Se, että anti-jihadistia, joka on agnostikko tai ateisti, lokeroitaisiin äärikristityksi olisi erittäin epäkunnioittavaa kenen tahansa yksilön uskonnonvapautta kohtaan. Lisäksi se polarisoi keskustelua entisestään, ja sitähän tuskin kukaan haluaa.

    Asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä. Anti-jihadistisen liikkeen juuret ovat kansallissosialismissa, äärinationalismissa, konservativismissa ja äärikristillisissä liikkeissä. Ensimmäinenhän oli ateistinen liike (kansallissosialismi), ja jälkimmäinen uskonnollinen liike. Molemmilla on ollut vaikutusta anti-jihadismin syntymiseen.

    Anti-jihadismi saa voimansa negaation kautta, ja sitä ei pitäisi kaunistella. Se on vihan, epätasa-arvon ja etnosentrismin liike, skeptinen ihmisoikeuksien ja tasa-arvon universaalisuudelle ja sokean uskovainen oman kulttuurinsa ylemmyydestä.

    Mimosa Koiranen & Co. pitäisi lähettää etelään vapaaehtoistöihin muutamaksi kuukaudeksi, katsotaan tulisivatko yhtä tietämättöminä ja naiiveina takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos erinomaisesta kommentista, philosophaster. Ehdotukseni, että antijihadisteja kutsuttaisiin "äärikristityiksi", ei ollut tarkoitettu vakavasti otettavaksi, vaan päin vastoin kyseenalaistamaan liian yksioikoinen kytkös ääri-islamismin ja maltillisen islamin välillä.

      En kuitenkaan väitä, että suhde olisi symmetrinen: Nikon vastalause on hyvinkin aiheellinen sikäli, että tosiaan vedän tässä rinnastuksessa ihan tietoisesti mutkia suoriksi, enkä tunne Koraania ja sen tulkintaa tai ylipäätään islaminuskoa kovinkaan hyvin.

      Toisaalta keskeinen kysymys tuossa pikaisesti hahmotellussa tekstissäni (jota olen hieman, mutta vain hieman korjaillut ensimmäisestä versiostaan) koskee EDL:n ja FDL:n ristiretkistä muistuttavia tunnuksia. Täytyy myöntää, että liioittelin näiden Defense League -liikkeiden tunnusten yhteyttä Temppeliritarien käyttämiin tunnuksiin ja yhdistin ankkuriristin virheellisesti Mantovan ristiin, mutta tämä risti ja kilpi -symboliikka kyllä omalta osaltaan antaa ymmärtää, että liike tahtoo enemmän tai vähemmän assosioida itsensä ristiretkeläisiin.

      En lainkaan epäile, etteikö esimerkiksi FDL:n jäseninä (jos voidaan puhua jäsenistä) tai symppaajina olisi sekä kristittyjä että ateisteja, sekä juutalaisia että – näin minulle taannoin vakuutti FDL:n Facebook-ryhmän admin "777" – muslimeja.

      Olisikin hienoa, jos FDL kykenisi pitämään toimintansa maltillisena, keskustelevana ja demokratian periaatteita kunnioittavana mielipidevaikuttamisena, joka kohdistuu ääri-islamismia ja terrorismia vastaan, yhteistyössä erilaisista taustoista lähtevien maltillisten vaikuttajien kanssa, mutta ikävä kyllä suhtaudun tähän mahdollisuuteen kovin skeptisesti. FDL vetää joko tahtoen tai tahtomattaan puoleensa ihan sitä perinteistä väkivaltaista (so. vähintäänkin retoriikaltaan aggressivista) äärioikeistoa, eikä yhden adminin vakuuttelu kiihkottomasta maahanmuuttokeskustelusta oikein vakuuta, jos toinen samalla jatkaa tutunoloista hyökkäystä "post-taistolaisessa krapulassaan pahoinvoivia ex-stalinistisia mediasuojatyöpaikkavirkaatekeviä" toimittajia ja punavihreitä "islamofiili"-olkiukkoja vastaan...

      Poista
  5. Ristiretkitunnuksia koskevan kysymyksen rinnalle nostaisin vielä toisen, ehkäpä kärjistetyn väitteen, joka kytkeytyy tuohon ristiretki-ideaa koskevaan kysymykseen: "Toisaalta ääri-islamisteja kiinnostanee maltillisten muslimien ja heidän moskeijoidensa läsnäolo ja turvallisuus eurooppalaisissa kaupungeissa ihan yhtä vähän kuin anti-jihadisteja kiinnostaa Bagdadissa sijaitsevan kristillisen kirkon ja seurakuntalaisten turvallisuus." Temppeliherrain tarkoituksena oli suojata Jerusalemin kristittyjä pyhiinvaeltajia, ja kuten lainaamastani nykyisten Temppeliherrain uutistekstistä käy ilmi, heidän perinnettään vaalitaan rauhanomaisesti – epäilemättä vielä esikuvia rauhanomaisemmin – edelleen esimerkiksi Irakissa.

    Toivoisin kovasti, että olen "post-taistolaisessa krapulassaan pahoinvoivan ex-stalinistin" tavoin (?!) erehtynyt. Toivon, että FDL osoittaa huoleni ja skeptisyyteni turhaksi. Toivon, että he eivät ole ainoastaan yksi "kiihkoilijaosapuoli" ja että heitä nimenomaan kiinnostaa etnisten ja kulttuuristen ihmisryhmien rauhanomainen rinnakkaiselo Euroopassa ja muualla, toisin kuin tekstini lopuksi – kieltämättä kärjistäen – aprikoin.

    VastaaPoista
  6. Ei kovinkaan vakuuttavaa... "The Tommy Robinson beating fiasco appears to have been faked" Melkoinen stoori: EDL-johtaja Tommy Robinson (a.k.a. Yaxley-Lennon, etc.) kertoo pysäyttäneensä autonsa nähtyään vaimonsa auton vilkuttamassa hänelle valojaan. Ratissa istunut blondi ei kuitenkaan ollut hänen vaimonsa: autosta nousi joukko aasialaisia nyrkkirautoineen ja hakkasi pahaa-aavistamattoman Robinsonin sairaalakuntoon. Melkoinen juoni: jengi oli siis hankkinut jostain saman mallisen auton kuin Mrs. Robinsonilla ja myös Mrs. Robinsonin kaksoisolennon ajamaan autoa; lisäksi he onnistuivat piiloutumaan niin, ettei Mr. Robinson huomannut heitä autossa...? Ja niin edelleen. Jännittävä fantasiamaailma näillä kotikulmien ristiretkeläisillä.

    VastaaPoista
  7. Mallia yhteiseloon:

    "Nathan Viisas tai Viisas Nathan (saks. Nathan der Weise) on saksalaisen Gotthold Ephraim Lessingin ristiretkiaikaan sijoittuva runomuotoinen näytelmä, joka julkaistiin vuonna 1779. Aateromaania muistuttava teos on voimallinen kehotus uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen. Kirkko kielsi sen esittämisen Lessingin omana elinaikana. Näytelmä oli kielletty myös Kansallissosialistisessa Saksassa. Suomeksi tekstin on kääntänyt Juhani Siljo.

    Tarina sijoittuu kolmannen ristiretken aikaiseen Jerusalemiin ja kertoo, kuinka juutalainen kauppias nimeltä Nathan, valistunut muslimisulttaani Saladin sekä tarinan ensi vaiheissa nimettömänä pysyvä kristitty temppeliritari rakentavat sillan uskojensa välille." (Wikipedia)

    VastaaPoista
  8. Täällä näköjään on keskustelu jatkunut.

    Philosophaster kirjoitti:

    "Lisäksi ei pidä faktuaalisesti paikkansa, että Muhammad kannattaisi jihadismia."

    Faktuaalisesti en niin väittänytkään. Sanoin, että jos Muhammadin esimerkkiä yrittää nykypäivänä seurata, niin tuloksena on jihadisti. Muhammadhan nimenomaisesti näytti omalla esimerkillään, että islamia kuuluu levittää tarvittaessa voimakeinoin.

    "Koraani on yhtä monitulkintainen kuin Raamattu..."

    Koraanista kuitenkin tulee se, että Muhammad on muslimille täydellinen esikuva. Se, mitä Muhammad käytännössä teki, ei sitten ole enää koraanintulkintaan liittyvä asia, koska siitä kerrotaan haditheissa. Mitään erityisemmän suurta ristiriitaa ei kuitenkaan liity siihen, etteikö Muhammad olisi ollut sotapäällikkö.

    Ero siinä, seuraako Muhammadia vai Jeesusta, on valtava. Mikään tulkintaperinne ei auta, jos jo lähtökohdat ovat noin kaukana toisistaan.

    Toki uskontoa voi myös käyttää poliittisesti hyväkseen. Tässäkin on silti iso ero siinä, mistä uskonnosta on kyse. Islamiin poliittisuus on rakennettu sisään jo valmiiksi. Se on yhtä paljon poliittinen aate kuin uskontokin. Siksi se taipuukin vallankäytön välineeksi useimpia muita uskontoja huomattavasti helpommin.

    VastaaPoista