Suomen Sisun kirjopesuohjelmaa odotellessa

Päivitetty viimeksi 12.3. n. kello 11:40

Suomen Sisu -järjestö kokoontui "suurkäräjilleen" Helsingissä 10.3.2013 ja vaihtoi puheenjohtajaa. Yhdistyksen on tarkoitus siivota "tahrittua" julkisuuskuvaansa. Puhdistus aloitettiin verkkosivuilta, poistamalla alun perin vuosituhannen vaihteesta peräisin oleva, surullisenkuuluisa periaateohjelma. Yhdistyksen väistyvän puheenjohtajan puheista voisi myös saada sellaisen käsityksen, että Suomen Sisu on päättänyt luopua monikulttuurisuuden torjumisesta ja ryhtyä puolustamaan monikulttuurisuutta... Itse asiassa puheella "monikulttuurisuuden säilyttämisestä" tarkoitetaan aivan samaa kuin aiemmin monikulttuurisuuden torjunnalla: "luonnollisen monimuotoisuuden" puolustamista "luonnotonta sekoittumista" vastaan.

Suomen Sisun uudistumisfarssi

Perjantaina 1. maaliskuuta 2013 Verkkouutiset-lehti julkaisi yhden iltapäivän aikana peräti kolme eri artikkelia Suomen Sisusta ja järjestön vuosikokouksesta eli "suurkäräjistä". Ensimmäinen näistä kertoo, että Perussuomalaisten oululainen kansanedustaja Olli Immonen on kutsuttu kokoukseen juhlapuhujaksi. Uutisessa kerrotaan:

»Suomen Sisun puheenjohtajana toimii kemian opiskelija Paula Päivike. Järjestö pyrkii edistämään Suomen kansan olemassaoloa, "luonnollista" sukupuoli-identiteettiä, rangaistuksia "vahingollisille" mielipidevaikuttajille ja kansallisylpeyttä.«

Nämä luonnehdinnat järjestön tavoitteista on poimittu Suomen Sisun periaateohjelmasta, jonka uusin versio löytyi vielä 1.3.2013 yhdistyksen verkkosivuilta. Periaateohjelmasta on olemassa ainakin kaksi versiota, alkuperäinen vuosituhannen vaihteen tienoilta (1998-2001) ja hieman päivitetty versio vuodelta 2006.

Verkkouutisten kello 13:51 julkaistun jutun loppuun on lisätty seuraavat merkinnät:

»Päivitys klo 15.09: Kutsuttujen nimilista poistettu. Suomen Sisu poisti virheellisen listan Facebook-sivuiltaan.
Päivitys klo 17.24 Suomen Sisu poisti periaateohjelmansa internet-sivuiltaan.«

Verkkouutisten päivän toinen, kello 15:22 julkaistu Suomen Sisu -aiheinen uutinen kertoo, että Facebook-tunaroinnin takia kokoukseen kutsuttiin erehdyksessä henkilöitä, jotka eivät ole järjestön jäseniä, ja tämä virheellinen osanottajalista vuoti julkisuuteen.

Kolmaskin uutinen liittyy ensimmäisen päivityksiin.

»Suomen Sisu poisti perjantaina periaateohjelmansa internet-sivuiltaan Verkkouutisten artikkelin jälkeen. Päivikkeen mukaan ohjelmaa ollaan uudistamassa.«

Päivike protestoi Verkkouutisten aiempaa uutisointia vastaan:

»Paula Päivikkeen mukaan Suomen Sisu tavoittelee monikulttuurisuuden säilyttämistä, ei rotupuhtautta. Järjestö on elänyt hiljaiseloa viime vuodet, ksoka aktiivisia jäseniä ei ole ollut.
Suomen Sisun puheenjohtaja Paula Päivike sanoo, että Suomen Sisu ei ole äärioikeistolainen järjestö. Hän sanoutuu irti luonnehdinnoista, joita Verkkouutiset käytti Suomen Sisusta.«

Periaateohjelmaan kirjattu periaate, jonka mukaan "luonnollisen monimuotoisuuden hävittämisen monikulttuurisuuden harhaanjohtavalla nimellä on loputtava", tarkoittaakin nyt siis "monikulttuurisuuden säilyttämistä"? Monikulttuurisuuden "harhaanjohtava nimi" on ilmeisesti korvattava nimellä "monikulttuurisuus", mutta aidommin ymmärrettynä?

Toki "säilyttämisestä" puhutaan jo periaateohjelman ensimmäisessä väliotsikossa, jonka mukaan Suomen Sisun periaatteena on "[k]ansamme olemassaolon ja kehityksen turvaaminen sekä todellisen ja luonnollisen monimuotoisuuden säilyttäminen". Tuon otsikon alla sanotaan muun muassa seuraavaa:

»Kaikki kansat, rodut ja kulttuurit ovat sinällään arvokkaita, ja niiden luonnonmukainen kehitys on turvattava. Ihmiskunnan luonnollisen monimuotoisuuden hävittäminen monikulttuurisuuden harhaanjohtavalla nimellä on loputtava. Kansoja ei saa luonnottomalla tavalla sekoittaa keskenään ja tuhota luonnollisesti kehittyneitä kulttuureita tuomalla tilalle globaalin alakulttuurien kirjon.«

Verkkouutisten jutun mukaan Paula Päivike sanoo periaateohjelmasta seuraavasti:

»Siinä puhutaan kansoista, ei roduista. Kansoja me ajattelemme kulttuurisesta näkökulmasta. Se että pitää saada eri ihmiset sotkettua samaan paikkaan, joo kiva, tulee kulttuurista värinää, mutta se kestää vain hetken aikaa. Sitten ihmiset sulautuvat ja tulee yksi kulttuuri.«

Ehkäpä puheenjohtaja oli yhdistyksensä hiljaiselon aikana unohtanut periaateohjelman täsmällisen sanamuodon? Tätä asiaa on kuitenkin hankala tarkistaa ainakaan Suomen Sisun verkkosivuilta, sillä Verkkouutisten mukaan periaateohjelma tosiaankin poistettiin perjantain 1.3. aikana, verkkolehden ensimmäisen ja kolmannen uutisen välillä.

Olisikin Suomen Sisulta ihan reilu ele tehdä itse selkoa periaateohjelmansa kehittymisestä, sanoista jotka ohjelmasta on poistettu ja sanoista jotka siihen on mahdollisesti lisätty. Tähän varmaankin tulee tilaisuus uuden periaateohjelman julkaisun yhteydessä?

Sunnuntaina 10.3.2013 Suomen Sisu järjesti sitten "suurkäräjänsä". Samana päivänä julkaistiin järjestön uudet kotisivut, joilla uudeksi puheenjohtajaksi päivän kokouksessa valittu Olli Immonen kertoo järjestön uudesta suunnasta. Hänen mukaansa "median vääristelyiltä ja huhupuheilta on korkea aika katkaista siivet ja esitellä järjestö jatkossa sellaisena kuin se todellisuudessa on". Immonen tuomitsee rasismin mutta kokee samaan aikaan huomattaviksi yhteiskunnallisiksi ongelmiksi "esimerkiksi massamaahanmuuton, monikulttuurisuuden ja maamme islamisoitumisen ongelmat" sekä suomalaisuudenliittolaisena myös "pakkoruotsin".

"Harhakuvat" Suomen Sisusta

Ainakin Iltalehti ja Helsingin Sanomat uutisoivat 10.3.2013 Olli Immosen nimittämisestä Suomen Sisun uudeksi puheenjohtajaksi. Iltalehdelle Immonen toteaa: "Esimerkiksi medialla ja niin sanotulla poliittisella vastapuolella on ollut mahdollisuus itse keksiä, mitä Sisu on. Ensimmäinen tehtävä on nyt lähteä oikomaan näitä harhakuvia." Keskeinen näistä "harhakuvista" näyttäisi olevan, että Suomen Sisu olisi rasistinen järjestö.

Mistähän nämä "harhakuvat" rasistisesta, äärioikeistolaisesta järjestöstä ovat syntyneet?

Helsingin Sanomat julkaisi Nyt-liitteessään Immosesta 16.6.2011 kriittisen, lähes satiirisen henkilökuvan "Vieras mies kaupungissa". Jutussa kerrotaan, miten Immonen käytti muutama vuosi sitten runsaasti aikaa muun muassa Hommaforumille ja omaan blogiin kirjoittamiseen sekä lukemiseen. Luettuihin kirjoihin kuuluivat Jussi Halla-ahon Kirjoituksia uppoavasta lännestä, Timo Vihavaisen Länsimaiden tuho ja muslimivastainen Islamin musta kirja. Immonen kirjoitteli blogia, jonka tekstien otsikoita olivat mm. "Vastaanottokeskuksissa tikittää aikapommi", "Islamin ongelmasta ja kulttuurien yhteentörmäyksestä" ja "Euroopan islamisoitumisesta paljon ongelmia".

»Hän haluaa kitkeä monikulttuurisuuden, luopua humanitaarisesta maahanmuutosta ja pitää Suomen Suomena.

Eipä hän ole paljon sen ulkopuolella käynytkään.«

Jutussa Immoselta kysytään, missä päin pääkaupunkia hänen mielestään "konkretisoituvat Helsingin uhat". Hän vastaa:

»"Olen vähän miettinyt, että Itäkeskushan se tietysti on, missä on paljon sellaista maahanmuuttajaa, jotka elää eristäytyneessä tilassa, eikä ole mukana vallitsevassa yhteiskunnassa."

Selvä. Milloin olet käynyt siellä viimeksi?

"En koskaan."«

(Lue lisää...)

On toki mahdollista saivarrella, ettei "islamisaatiolla" ja "kulttuurien yhteentörmäyksellä" pelottelu ole rasismia. Rasismi on kuitenkin nimeään ja rotuoppeja vanhempi ilmiö, eikä esimerkiksi islamofobian kutsuminen rasismiksi ole mitenkään mielivaltaista. Rasismi on aina ollut (myös) "kulttuurista" rasismia.

"Nyt natsileimasta pyristellään eroon" — ennen ja nyt

Suomen Sisun aikaisemmista vaiheista on saatavilla runsaasti materiaalia esimerkiksi aktiivisten bloggaajien kerättyä esimerkkejä Homma-forumin edeltäjältä, sittemmin käyttäjätunnistuksen taakse piilotetuilta Kansallismielisiltä keskustelusivuilta, joita ei moderoitu yhtä tarkasti kuin Hommaa. Homma-nimitystä käytettiin kuitenkin jostain syystä ilmeisesti jo Kansallismielisellä keskustelupalstalla, ainakin hieman ennen Homman perustamista, kuten esimerkiksi ketjussa "Juuri tällaisen takia Homma vesittyy". Hengist Duval -nimimerkki kommentoi tuossa keskustelussa:

»Paskat imagon luomisesta... ...ollaan vaan rehellisiä itsellemme. Ainakin allekirjoittanut julkisisulaisena ja hallituksen jäsenenä voin sanoa suoraan, etten pidä neekereistä, ählämeistä ja muusta roskaväestä paskan vertaa. Se ei ole Sisun kanta, mutta ehkä monen sisulaisen kanta.« (Suomen Sisun Kansallismielinen keskustelupalsta, 31.10.2008.)

Nimimerkki Hengist Duval on Suomen Sisun keskustelupalstalla allekirjoittanut kommenttejaan nimellä Jani Alander. "Alander on oman kertomansa mukaan ollut Hommaforumilla aina omalla nimellään, ei millään nimimerkillä", kuten saamassani kommentissa todetaan. Tämä ei sulje pois sitä, että Kansallismielisellä keskustelupalstalla Alander olisi vielä käyttänyt nimimerkkiä.

Alander on toiminut Sisun hallituksen jäsenenä ja "kirjurina" ainakin vuonna 2008. Hänet valittiin Sisun hallitukseen myös alkavalle kaudelle "kevätsuurkäräjillä" 10.3.2013.

Toinen keskeinen Suomen Sisun aktiivi, 1990-luvulla "urheilu- ja nuorisoseura" Sinimustia henkiin herätellyt ja nykyisin Espoossa perussuomalaisten kaupunginvaltuutettuna vaikuttava Teemu Lahtinen käytti tuolla foorumilla nimimerkkiä Thule. Tätä myyttiseen pohjolaan viittaavaa Thule-nimeä on kuitenkin Sisun alkuvaiheissa käytetty myös kollektiivisesti:

»Alun alkujaan Suomen sisu sai alkunsa pienestä kirjakaupasta eteläisessä Helsingissä. Mikko Mikonmaan Burning Books -liike myi "vaikeasti saatavaa" kirjallisuutta. Kaupassa kävijöistä sukeutui Thule-seura, ja siitä sitten Suomalaisuuden liiton nuorisojärjestöksi Suomen sisu ry.« (Matti Mörttinen, "Sisu-puolue — uuden eduskunnan jokerikortti ja aikapommi", Aamulehti 22.4.2011.)

Thule-seuralla on historiallinen kaimansa tai kenties esikuvansa: okkultistinen, arjalaisten alkuperää tutkinut Thule-Gesellschaft, joka rahoitti Saksan kansallissosialistista puoluetta (Wikipedia).

Vierailin itse joskus 1990-luvulla Burning Books -kirjakaupassa, tietämättä liikkeestä mitään. Kauppa oli pullollaan militariaa, sota-aiheista kirjallisuutta, josta suuri osa käsitteli Saksan Wehrmachtia, ja niin ikään aiheeseen liittyvää keräilyesineistöä. Kauppiaan aatteellinen suuntaus vaikutti kutakuinkin ilmeiseltä — mikään pasifistinen kukkahattu kyseessä ei ainakaan näyttänyt olevan. Poistuin ostamatta mitään.

Suomen Sisulla oli aiemmin sivuillaan lista suositellusta kirjallisuudesta, josta Aamulehti kertoi 11.3.2011 seuraavaa: "Natsi-ideologi Alfred Rosenberg, Ku Klux Klanin pomo David Duke, rotuteoreetikko Tatu Vanhanen.Kirjoissa kielletään myös juutalaisten kansanmurha, holokausti. Teokset vievät ajatukset synkille urille. Suomen Sisun nettisivuilta muutama vuosi sitten poistettu luettelo viestii natsismista. Nyt natsileimasta pyristellään eroon."

Aivan kuten vanha periaateohjelmakin, äärioikealle kallellaan oleva kirjalista löytyy edelleen verkkoarkistosta. Toki listalta löytyy myös esimerkiksi Marxin ja Engelsin Kommunistinen manifesti, ehkäpä historiallisena kuriositeettina, ja Nietzschen teoksia, joista äärioikeisto on perinteisesti hakenut innoitustaan niiden sisältöä kovinkaan hyvin ymmärtämättä.

Suomen Sisun vanhat sivut löytyvät muiltakin osiltaan verkkoarkistoista, mukaanlukien usein kysyttyjä kysymyksiä -palsta. Siellä vastataan muun muassa kysymykseen "Mikä monikulttuurisessa tai monietnisessä yhteiskunnassa on niin pelottavaa?", seuraavasti:

»Kansallismieliset näkevät parempana kokonaisen maailman, jossa on monia kulttuureita, kuin maailman, jossa yksittäisissä valtioissa ei ole yhtään kulttuuria, vaan lukuisia alakulttuureja. Sanana "monikulttuuri" on harhaanjohtava, sillä asiaa ajavien kuvailema yhteiskunta on itseasiassa pienten monokulttuurien muodostama sekakulttuuri, kuten Yhdysvalloissa tai muissa siirtolaisuuteen perustuvissa valtioissa, sekä useissa Afrikan valtioissa, joiden rajat ovat siirtomaa-aikakaudelta, eivätkä noudata kansallisia rajoja. Tällainen yhteiskunta ei olemassa olevien esimerkkien valossa ole kenellekään turvallinen tai yleensäkään toimiva.

Vuosisatojen kuluessa suomalainen yhteiskunta on rakentunut nykyiseen, hyväksi havaittuun muotoonsa. "Hyvä" on tässä ymmärrettävä suhteellisesti. Suomalainen malli on toiminut ja toimii paremmin kuin esimerkiksi afrikkalainen malli, joka on afrikkalaisten rakentama. Yksinkertaistettuna: siirtämällä afrikkalaiset tänne, siirretään tänne myös afrikkalainen malli. Mikäli kansainvaellus on niin nopeaa, että integraatiovauhti jää maahanmuuttovauhdin jalkoihin, ei yhteiskunnan yhtenäisyys ja sitä kautta toimivuus ole enää taattua. Suomi ei ole kyennyt integroimaan edes Inkeristä tulleita paluumuuttajia; kunka sitten voisimme integroida kaukaisempien kulttuurien edustajia? Jos omatkin syrjäytyvät, niin on turha lähteä hulluttelemaan!«

Kavahtaessaan "luonnotonta" monikulttuurisuutta sisulaiset siis kavahtavat eri kulttuurien sulatusuunimaista sekoittumista, globaalia sekakulttuuria joka muodostuu monenmoisista alakulttuureista. He siis kaipaavatkin jonkinlaista suomalaiskansallista yhtenäiskulttuuria.

Olli Immonen kertoi tätä yhtenäiskulttuuria koskevista huolistaan Nyt-lehdelle myös seuraavaa:

»Vastaan on tullut paljon ihmisiä, jotka ulkonäkönsä perusteella eivät selvästikään ole sopeutuneet moderniin suomalaiseen yhteiskuntaan.«

Lukija saattaisi kuitenkin ihmetellä, eikö suomalaiskansallista identiteettiään vaaliva tuulipukukansa tosiaan saa enää laulaa karaokessa alkujaan italialaista käännösiskelmää "Olen suomalainen" tai pitää jalassaan vaikka tuohivirsuja, siinä missä muslimimaahanmuuttajat saavat rauhassa pukeutua hijabiin, niqabiin tai jopa burqaan?

Tulevathan Suomen Sisunkin vaikutteet pitkälti ulkomailta, kuten brittifasisti Oswald Mosleylta:

»Meidän on palautettava elämän tasapaino ja havaittava sen merkitys. Ihminen on vapauttanut luonnon voimat, samoin kuin on itse irtautunut luonnosta - tässä on kuolettava vaara, joka on heijastuu aikamme henkisessä romahduksessa.«

Lainaus on Suomen Sisun vanhoilta verkkosivuilta, sivulta jota on "viimeksi päivitetty 23.1.2006".

Samojen vanhojen aktiivien ja heidän tausta-aatteidensa ilmeisestikin edelleen muodostaessa Suomen Sisun "tahritun" ytimen, kirjopesuohjelmasta taitaa tulla varsin kuluttava.

Lopuksi hieman pehmentävää huuhteluainetta...

Jos tuo menneisyyden haltuunotto (saks. Vergangenheitsbewältigung) onnistuu ja Suomen Sisu kykenee todella uudistumaan, ollakseen tulevaisuudessa "puoluepoliittisesti sitoutumaton moderni ja maltillinen kansallismielinen yhteistyöjärjestö" ilman historiansa ja esihistoriansa värjäävää painolastia, hyvä niin. En kuitenkaan panisi rahaa likoon. Sinimustat tahrat ovat monesti kiusallisia.

Julkisuuskuvan pehmentäminen on tietysti hyvin helppoa. Sulkihan Jussi Halla-ahokin taannoin Facebook-sivunsa suurelta yleisöltä — ja toimittajilta, samalla kun toimittajat voivat toki tehdä oman osansa tässä pehmennyksessä.

Katso myös esimerkiksi nämä:

• Suomen Sisun suurkäräjät levähti pannukakuksi
• Suomen Sisun vanhat verkkosivut arkistoituina
• Sisu-puolue — uuden eduskunnan jokerikortti ja aikapommi
• Pahamaineisen Suomen Sisun jäseniä ehdolla Soinin riveissä
• Suomen Sisun vanha kirjasuosituslista
• Salanatsit sanahippasilla?