Haavisto ja vapaakauppa

Helsingin Sanomat pyysi 29.1.2012 vaalien toisen kierroksen presidenttiehdokkailta listaamaan "kolme tärkeintä asiaa, joihin presidentin pitäisi pyrkiä ulkopolitiikassa vaikuttamaan". Sauli Niinistön mukaan näitä "ovat viennin edistäminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja ihmisoikeuksien edistäminen maailmalla". Pekka Haavisto puolestaan edistäisi vientiä, rauhansovittelua kansainvälisissä kriiseissä ja vapaakauppaa.

Vastaukset ovat herättäneet hämmennystä:

Het-ki-nen. Sunnuntain lehti oli pöydällä auki, presidenttiehdokkaat haastattelussa. Eikä siinä mitään, mutta kun jutun perusteella vaikutti, että ehdokkaat olivat vaihtuneet. Niinistö puhui ihmisoikeuksista ja ilmastosta ja kritisoi kuluttamista. Haavisto taas puhui ”vapaan kaupan edistämisestä”. Häh?

(Lähde: Anu Silfverberg, "Mitä ajattelin tänään" -sarjan kolumni, NYT.fi 3.2.2012)

Keskityn nyt Haavistoon ja vapaakauppaan. HS:n lakoninen juttu – Silfverbergin kolumnista puhumattakaan – ei nimittäin välttämättä kerro koko totuutta Pekka Haaviston vapaakauppanäkemyksistä. Miksi ihmeessä hän sitten sivuuttaa ihmisoikeudet ja puhuu "oikeistolaisittain" vapaakaupan edistämisestä?

HS kertoo perusteluita:

Pekka Haaviston (vihr) kolmen tärkeimmän listalla ovat viennin edistäminen, rauhansovittelu kansainvälisissä kriiseissä ja vapaan kaupan edistäminen.

Haavisto jätti HS:n kyselyssä ihmisoikeudet pois listalta siksi, että hänen arvionsa mukaan ympäristö- ja ihmisoikeudet ovat jo entuudestaan Suomen ulkopolitiikassa keskeisellä sijalla.

Vapaakaupan valitsemista painopisteeksi Haavisto perustelee Suomen vientivetoisuudella.

"Suomalaisen talouselämän menestys perustuu siihen, että maailmalla päästään erilaisille markkinoille. Pyritään siis toimimaan protektionismia vastaan."

(Lähde: HS.fi 29.1.2012)

En ole huomannut, että tästä vapaakauppalausunnosta olisi syntynyt keskustelua tässä hektisen kampanjoinnin ja vastakampanjoinnin kurimuksessa, hämmästelyä lukuunottamatta. Googlaaminen aiheesta "Haavisto AND vapaakauppa" ei tuota kovinkaan runsaasti erilaisia tuloksia.

Jotain sentään kuitenkin. Tässä Hesarin vaalikonevastaus eduskuntavaalivuodelta 2007:

HS vaalikone 2007

Mitä mieltä olette seuraavasta väittämästä: Globalisaatio ja vapaakauppa ovat olleet suomalaisten hyvinvoinnille pääosin hyödyksi.

• Täysin samaa mieltä.
• Jokseenkin samaa mieltä.
• Jokseenkin eri mieltä.
• Täysin eri mieltä.

"Suomi on kaikenkaikkiaan hyötynyt vapaakaupasta - keskeiset teollisuudenalamme, elektroniikka ja metsäteollisuus, ovat kansainvälisiä toimijoita. Uutena osaamisalueena on kehitettävä ympäristöteknologiaa ja sen high tech -sovellutuksia. Ilmastonmuutoksesta ja kasvavista ympäristöongelmista kärsivillä kehitysmailla meidän säästävillä ratkaisuillamme on kasvavaa kysyntää."

(Lähde: Kansan muisti (KAMU))

Viisi vuotta aiemmin Haavisto puhui vapaakaupasta Helsingin Yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa pitämillään luennoilla kansaivälisestä ympäristöpolitiikasta (Global Environmental Politics). Opiskelija Eija Nyyssönen referoi Haaviston luentoja opinnäytetyössään (2003) muun muassa seuraavasti:

Sen sijaan [so. toisin kuin rikkaat kehitysmaat] köyhät maat ovat paljon muita alttiimpia vapaakaupan kielteisille vaikutuksille. Haavisto luettelee näitä vapaakaupan riskejä: se tuhoaa paikallistalouden, antaa monikansallisille yrityksille vapaat kädet kehitysmaihin, ympäristö unohtuu, ihmisoikeudet unohtuvat ja patentoinnin myötä suuryritykset voivat esim. viedä köyhiltä viljelijöiltä oikeuden siemenviljaan, jota he ovat käyttäneet ilmaiseksi vuosituhansien ajan.

(Lähde: Eija Nyyssönen, "Kehitysmaiden monet kasvot kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa", opinnäytetyö, 13 sivua; Pdf-versio.)

Näiden sinänsä suppeidenkin lainausten valossa voitaneen olettaa, että Pekka Haaviston näkemys vapaakaupasta on kaikkea muuta kuin kritiikitön. Voinemme luottaa siihen, että jatkossakin hän punnitsee myös kansainvälisen kaupan kysymyksiä kehitysmaa- ja ympäristöpoliittisia näkökohtia painottaen.