keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Homokammo ja seksuaali-identiteetti

Syrjintä, kiusaaminen, häiriköinti, nimittely, vihapuhe, epäluulo ja väkivalta seksuaalisen suuntautumisen johdosta on monessakin mielessä epäilyttävää hölmöilyä.

Niinpä ajattelinkin, että olisi ehkä syytä saada laajempaa julkisuutta taannoin julkaistuille, homofobia-aiheeseen liittyville tutkimustuloksille. Niin sanotusti selvällä suomen kielellä, jota toivottavasti tyhmempikin ymmärtää.

Psychology Today (Psykologia tänään) -lehden verkkoversio kertoi 9. kesäkuuta 2011 ilmestyneessä artikkelissa vuonna 1996 julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan kaikkein kielteisimmin homoseksuaalisuuteen suhtautuvat miehet kiihottuivat, kun heille näytettiin homopornoa, toisin kuin ne kokeeseen osallistuneet heteromiehet, jotka eivät suhtautuneet homoseksuaalisuuteen kielteisesti.

Tässä suomennos artikkelin keskeisestä sisällöstä:

"Tutkimuksessa kysyttiin heteromiehiltä, kuinka levolliseksi tai vaivautuneeksi he tunsivat itsensä homoseksuaalisten miesten läheisyydessä. Tulosten pohjalta miehet jaettiin kahteen ryhmään: miehiin jotka ovat homofobisia ja miehiin, jotka eivät sitä ole. Näille kahdelle ryhmälle näytettiin sitten kolmen tai neljän minuutin mittaisia videoita. Yhdessä näytettiin heteroseksiä, toisessa lesbo- ja kolmannessa miesten välistä homoseksiä. Videonkatselun ajaksi koehenkilön penikseen kiinnitettiin mittauslaite. Tämän laitteen on todettu paljastavan seksuaalisen kiihottumisen, mutta ei toisentyyppisiä kiihotustiloja, kuten hermostumista tai pelkoa (kiihotus-sanalla on psykologian piirissä usein arkikielestä poikkeava merkitys).

"Heidän katsellessaan lesbo- tai heteroseksiä, sekä homofobisten että ei-homofobisten miesten peniksen ympärysmitta kasvoi. Miesten välistä homoseksiä näytettäessä ainoastaan homofobisten miesten penis osoitti kiihottumisen merkkejä.

"Kaikkein homovastaisimpia mielipiteitä omaavat miehet väittivät kysyttäessä, etteivät kiihottuneet seksuaalisesti katsellessaan miesten välistä homoseksiä. Heidän peniksensä kertoivat kuitenkin jotain aivan muuta.

"Homofobiset miehet kiihottuivat siis voimakkaimmin miesten välisistä seksiakteista."

(Lähde: Nathan A. Heflick: "Homophobic Men Most Aroused by Gay Male Porn. Homophobia Associated with Penis Arousal to Male on Male Sex", Psychology Today, June 9, 2011 [linkki alkutekstiin tässä]; suom. P.R.)

Tässäpä pohdittavaa takapulpetin pojille.


Alla valikoituja, myöhemmin lisättyjä kommentteja, jotka liitin alunperin Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla julkaisemaani versioon

Otan myös vapauden kehitellä näitä merkintöjä edelleen, "prosessikirjoittamisen" hengessä. Eli oikeudet muutoksiin pidätetään, kuten sanotaan.

* * *

Alkuperäinen artikkeli, jota tuossa Psychology Today -lehden yleistajuisessa artikkelissa referoidaan, löytyy julkaisusta Journal of Abrnormal Psychology, Vol. 105:440-445 (Aug. 1996), tekijöinään Adams et al. (PDF, vaatii tilauksen esim. yliopistokirjaston kautta). Abstrakti (PubMed):

"The authors investigated the role of homosexual arousal in exclusively heterosexual men who admitted negative affect toward homosexual individuals. Participants consisted of a group of homophobic men (n = 35) and a group of nonhomophobic men (n = 29); they were assigned to groups on the basis of their scores on the Index of Homophobia (W. W. Hudson & W. A. Ricketts, 1980). The men were exposed to sexually explicit erotic stimuli consisting of heterosexual, male homosexual, and lesbian videotapes, and changes in penile circumference were monitored. They also completed an Aggression Questionnaire (A. H. Buss & M. Perry, 1992). Both groups exhibited increases in penile circumference to the heterosexual and female homosexual videos. Only the homophobic men showed an increase in penile erection to male homosexual stimuli. The groups did not differ in aggression. Homophobia is apparently associated with homosexual arousal that the homophobic individual is either unaware of or denies."

Näyttää siis siltä, kuten tutkimuksen yhteenvedossa todetaan, että homofobia liittyy homoseksuaaliseen kiihottumiseen jonka homofobinen henkilö joko kieltää tai jota hän ei tiedosta. Psykoanalyysin kielellä kysymys voi siis olla torjunnasta. Sen enempää homofobia kuin piilevä ja torjuttu homoseksuaalisuuskaan eivät siis välttämättä ole tietoisia psyykkisiä piirteitä.

* * *

Tuli mieleeni tulkinta fundamentalistisen uskonnontulkinnan yhteydestä seksuaalisiin haluihin ja väkivaltaan: Iranin vaaliprotesteissa surmatun Nedan kohtaloa tulkittiin pari vuotta sitten (muistaakseni television esittämässä dokumentissa) siten, että nuoren kauniin naisen valikoituminen väkijoukosta sala-ampujan kohteeksi kertoo miehisen seksuaalisuuden tukahduttamisesta. Jos surmaat halusi kohteen, osoitat hallitsevasi syntisiä himojasi, olevasi oman seksuaalisuutesi herra.

Tämä saattaa olla hyvinkin osuva tulkinta islamistisissa ja muissa uskonnollisen fundamentalismin tai muun totalitarismin hallitsemissa yhteiskunnissa harjoitetusta, naisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvasta väkivallasta.

Tämä saattaa olla myös osuva tulkinta homoseksuaalien kokemasta katuväkivallasta, myös esimerkiksi Helsingissä. Taustalla ei ole välttämättä niinkään varsinainen uskonnollisuus tai muu pidättyväisyyden ideologia, vaan ylipäätään epävarmuus omasta seksuaali-identiteetistä, jota tahdotaan hallita vaikka väkivalloin.

* * *

Näin humanistitutkijan näkökulmasta erityisen mielenkiintoista kyseisessä empiirisessä tutkimuksessa on se, että tulokset vahvistavat freudilaisen psykoanalyysin näkemyksiä, kuten artikkel(e)issakin todetaan (siis sekä alkuperäisessä vuoden 1996 julkaisussa että tuossa viimevuotisessa, yleistajuisessa tiivistelmässä).


P.S. ks. m. Etelä-Suomen Sanomat 11.4.2012, jossa viitataan artikkeliin Weinstein et al, "Parental Autonomy Support and Discrepancies Between Implicit and Explicit Sexual Identities: Dynamics of Self-Acceptance and Defense", Journal of Personality & Social Psychology, Vol. 102, no. 4 (April 2012): 815–832 [PDF]. Abstrakti:

"When individuals grow up with autonomy-thwarting parents, they may be prevented from exploring internally endorsed values and identities and as a result shut out aspects of the self perceived to be unacceptable. Given the stigmatization of homosexuality, individuals perceiving low autonomy support from parents may be especially motivated to conceal same-sex sexual attraction, leading to defensive processes such as reaction formation. Four studies tested a model wherein perceived parental autonomy support is associated with lower discrepancies between self-reported sexual orientation and implicit sexual orientation (assessed with a reaction time task). These indices interacted to predict anti-gay responding indicative of reaction formation. Studies 2–4 showed that an implicit/explicit discrepancy was particularly pronounced in participants who experienced their fathers as both low in autonomy support and homophobic, though results were inconsistent for mothers. Findings of Study 3 suggested contingent self-esteem as a link between parenting styles and discrepancies in sexual orientation measures."

Päivitys 27.2.2013

Vasta hieman yli vuoden kuluttua tästä bloggauksestani muuan kaverin kaveri laittoi minulle Facebookissa linkin YLE:n Teksti-TV:n arkistosta löytyvään juttuun, joka on päivätty 9.2.2012 eli päivää myöhemmin kuin tämän blogahdukseni alkuperäinen versio (joka on siis yllä ja Uuden Suomen Puheenvuorossa). YLE:n juttu kuuluu näin:

Homofobia on itsensä kieltämistä

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan homofoobiset miehet kiihottuivat homopornosta vaikka sen kielsivät.

Arvostettu amerikkalainen Psychology Today -verkkosivusto muistuttaa, että jo Sigmund Freud teorisoi siitä, että ihmisillä on usein vihamielisiä ja negatiivisia asenteita niitä asioita kohtaan, joita he eniten kaipaavat, mutta kieltävät itseltään.

Verkkolehti nostaa esimerkiksi Georgian yliopiston vuonna 1996 julkaiseman tutkimuksen, jossa selvitettiin homofobian ja homoseksuaalisen kiihottumisen mahdollista yhteyttä toisiinsa.

Tutkimukseen osallistui itsensä täysin heteroiksi kokevia miehiä, jotka jaettiin psykologisen testin perusteella homofoobikkojen ja ei-homofoobikkojen ryhmiin. Näille ryhmille esitettiin 4 minuuttia kestäviä videoita, joilla oli joko hetero-, lesbo- tai homopornoa. Samalla seksuaalisen kiihottumisen astetta selvitettiin penikseen kiinnitettyjen, seksuaalista kiihottumisen tilaa mittaavien antureiden avulla.

Selvisi, että kaikki miehet kiihottuivat hetero- ja lesbopornosta, mutta vain homofoobikkoryhmän miehet kiihottuivat myös homopornosta.

Miehet, joiden asenteet olivat negatiivisimmat homoja kohtaan, kielsivät, että homoporno olisi heitä kiihottanut. Tutkimuksessa käytetyt mittalaitteet kuitenkin todistivat toisin.

Tutkimus siis osoittaa, että homofobia liittyy homoseksuaaliseen kiihottumiseen riippumatta siitä, että tunnistaako homofoobikko omaa seksuaalisuuttaan. Homofoobikko voi siis kieltää oman homoutensa ja mahdollisesti aiheuttaa sillä vahinkoa itselleen ja ympäristölleen.

Yle Teksti-TV

Lähteet: Psychology Today ja
National Center for Biotechnology Information

Julkaistu: 09.02.2012

(Homofobia on itsensä kieltämistä, YLE 9.2.2012.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti