Tapanilan tapaus II: pari sanaa rasisminvastaisen viikon päätteeksi

Tänään päättyvää rasisminvastaista viikkoa on varjostanut järkyttävä väkivallanteko, joukkoraiskaus Tapanilassa maanantaina 9. maaliskuuta.

Teosta epäillään viiden nuoren, 15-18-vuotiaan somalitaustaisen vantaalaispojan ryhmää. Tapauksesta on luonnollisestikin keskusteltu paljon ja joillekin se on antanut näennäisen oikeuden joko rasistiseen vihapuheeseen sosiaalisessa mediassa tai uhkailuun myös virtuaalisen verkkomaailman ulkopuolella, häiriköintiin ja suoraan väkivaltaankin.

Kysymys "etnisyydestä" on monestakin syystä turhauttava. Silti se ei ole välttämättä täysin turha kysymys. Jotain poikkeuksellista ja huolestuttavaa on siinä, että viisi samaan vähemmistöryhmään kuuluvaa nuorta ryhtyy, ilmeisesti yksissä tuumin, raiskaamaan yksinäistä nuorta naista kotimatkallaan, ahdisteltuaan tätä ensin paikallisjunassa, ilmeisesti silminnäkijöiden läsnäollessa.

Yritykset keskustella tästä asiasta ovat turhauttavia muun muassa siksi, että televisio-ohjelman mainonnassakin esiintynyt, syystäkin pahennusta herättänyt kysymys "miksi somali raiskaa?" on väärä ja vääristävä. Viisi on pieni osa noin kuudestatoista tuhannesta. Suhdelukuihin vetoaminen antaa väärän kuvan.

Silti 5 / 16 000 on loppujen lopuksi (ellei nyt erisuuri, niin ainakin) eri asia kuin 1 / 3200. Viiden pojan jengi on eri asia kuin ns. yksinäinen susi. Se muodostaa jo ikään kuin oman pienen alakulttuurinsa. Mene tiedä, tässä tapauksessa "raiskauskulttuuria" olisikin ehkä ensisijaisesti tarkasteltava pikemminkin kaveriporukan ryhmädynamiikan kuin minkään etnisen ryhmän tai taustakulttuurin kannalta.

Samalla taustakulttuuri saattaisi olla yksi taustatekijä, mutta negaation kautta. Nuo pojat ovat taatusti tienneet, mitä tekevät. He tiesivät kantavansa ihossaan tiettyä leimaa, tiesivät että kiinni jäädessään he vahvistavat tuota leimaa ja aiheuttavat kärsimystä paitsi uhrilleen ja tämän läheisille, myös omalle perheelleen ja koko väestöryhmälleen. Niinpä on ehkä aiheellista kysyä, ilmentääkö tuo rikos vihaa sekä "vastaanottajakulttuuria" että "taustakulttuuria" kohtaan, jotka molemmat nuo viisi nuorta ovat syystä tai toisesta kokeneet vieraiksi ja ehkä jopa vihamielisiksi. Aivan kuin he tekonsa kautta julistaisivat: Me saimme tällaisen roolin ja nyt me omaksumme sen, viemme sen aina katkeraan loppuunsa asti.

Suomen somaliyhteisö ei ole kollektiivisesti vastuussa viiden keskenkasvuisen pojan hirveästä rikoksesta, mutta yhteisöllä – meillä kaikilla – on velvollisuus tuomita tuo rikos. "Tuomita" ei tietenkään tarkoita mitään kansantuomioistuinta, joka langettaisi rangaistuksen, vaan kriittistä ja itsekriittistä arviointia: miten tuo saattoi tapahtua? Miten sen olisi voinut estää, jos mitenkään? Mikä saa viisi samaan etniseen vähemmistöön kuuluvaa nuorta miehenalkua tekemään tuollaisen törkeän väkivaltarikoksen (toki on kyse vasta epäillystä rikoksesta, kuten Maija Aalto oivaltavan kolumninsa otsikossa muistuttaa: "Somaliyhteisön pitää tuomita Tapanilan epäilty raiskaus – kuten meidän kaikkien", HS 19.3.2015)?

Tietyssä mielessä ja varauksellisesti vertaisin tätä tapausta viime vuosina tapahtuneisiin "yksinäisten susien" järkyttäviin rikoksiin: kouluampumisiin, Hyvinkään ampumatapaukseen, yliopistoiskun suunnitteluun. Näistä jokaisen tekijät kait kokivat tulleensa kiusatuiksi tai syrjityiksi; viimeksi mainittu oli sikäli poikkeuksellinen, että suunnitelmassa oli mukana kaksi nuorta, jotka vieläpä koettivat värvätä mukaansa kolmatta. Entä kun kokonaista väestöryhmää syrjitään ja asiat kenties menevät nuorella muutenkin huonosti? Äkkiäkös tuhansien ihmisten joukosta löytyy viisi vihaista nuorta, jotka ryhtyvät muka "kostamaan" kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta mahdollisimman typerällä ja raukkamaisella tavalla.

On toki mahdollista, että kyseessä on pelkkä pohjaton typeryys ja raukkamaisuus, ilman edes minkäänlaisia säälittäviä tekosyitä. Myös ulkonaisesti "hyvinvoivat" raiskaavat; esimerkiksi Yhdysvaltain campus rape -ilmiötä olisi vaikea yhdistää sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Työjärjestyspuheenvuoro ja kaksoisstandardit

Lankesin viime tiistaina provokaatioon (tai täkyyn) ja kirjoitin blogiartikkelin aiheesta, jota voisi pitää tällaisen vihervasemmistolaisen, oletetun mokuttaja-hyysäri-suvakin kannalta kiusallisena.

Jussi Halla-aho oli julkaissut Facebook-seinällään kuvakaappauksen keskustelusta, jossa nuori somalinainen (ilmeisesti rankasti provosoituna) purki raivoaan ja näytti muun muassa toivovan raiskauksen uhrille "loputtomia tuskia". Tämän N.J.:n ja kahden muun somalitytön ilmeisen harkitsemattomat törkykommentit levisivät netin kyseenalaisimmille keskustelupalstoille ja myös roskasivustolle Mitavittua.fi. Halla-ahon kuvakaappauksesta näkyi, että kuvaleike oli peräisin juuri tuosta "verkkolehdestä". Halla-aho puolusteli tuon sivuston ja toisen, raiskaushysteriaa lietsovan Facebook-sivun käyttöä lähteinään toteamalla, että kuvakaappaukset ovat niissä esillä, kuten hän arvioi, "nähdäkseni täysjärkisten ihmisten linkittäminä".

Tapanilan joukkoraiskauksen jälkeisessä ilmapiirissä tuon mainitun Mitavittua.fi -verkkolehden kyynisesti valikoitu ja vihaa lietsova aineisto levisi tehokkaasti sosiaalisessa mediassa. Ilmeisesti myös Perussuomalaisten kannattajat innostuivat jakamaan linkkejä puolueen Facebook-sivulla. Julkisen Perussuomalaiset-sivun ylläpitäjä Mikael (sukunimeä en tiedä) julkaisi tämä johdosta "pienen työjärjestyspuheenvuoron" 19. maaliskuuta:

Pieni työjärjestyspuheenvuoro tähän väliin. Pyydän olemaan linkittämättä tänne Mitäv****a.fi-julkaisun sisältöjä, koska mihinkään sen julkaisemaan ei voi luottaa tarkistamatta muualta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että sellaiset linkit poistetaan. Kiitoksia yhteistyöstä. Pidetään oma peli nättinä niin voitetaan vaalit ja kun voitetaan vaalit, päästään oikeasti kääntämään Suomen suunta. -Mikael

"Työjärjestyspuheenvuoro" keräsi satoja tykkäyksiä, kiitoksia ja myönteistä huomiota myös perussuomalaisen lukijakunnan ulkopuolella. Mutta moni päivityksen alle lisätyistä kommenteista kertoi, ettei osa kannattajakunnasta tai (potentiaalisista) äänestäjistä ollut mielissään tästä linjauksesta. Jotkut jopa ilmoittivat, etteivät tämän liiallisen "salonkikelpoisuuden" ja "Audin takapenkille" pyrkimisen vuoksi aio enää äänestää Perussuomalaisia. Alla muutama poiminta eri kommentoijilta:

Ymmärrän kantanne, mutta ko. sivusto on tarpeellinen sumuttavan valtamedian rinnalle. Ne linkit mitä olen sieltä lukenut on tarkastettavissa, ts. en ole nähnyt valheellista (keksittyä) informaatiota.

No joo..persut näkkyy hävviivän nämä vaalit tuolla mänöllä.. Aletaan ympäripyöreitä selitellä.. No yks iän nyt jo vähempi..

Ainoa rehellinen media suomaassa, joka julkaisee aina lähteet julkaisuissaan. Ei kai PS nyt lähde valtamedian kanssa samaan piilovehkeilyyn?

Kommentoimaan ilmestyi myös keskusrikospoliisinkin tarkkaileman Mitavittua.fi-roskasivuston (alla MV) ylläpitäjä tai "omistaja ja perustaja" Ilja Janitskin:

Mitä Vittua? -lehden omistajana ja perustajana oli mun mielestä Mikaelilta aika huono perustelu, todellakin. Jos itse olet korrekti ja poliittisen järjestön johdossa (kai) niin perustele kantasi kunnolla äläkä suolla paskaa, koska se aiheuttaa vaan lisää paskaa. Aikaisemmin kävin täällä tykkäilemässä mutta se loppui nyt sitten tähän Mikaelin korrektiin lausahdukseen.

Osa kommentoijista tuntui raivokkaasti puolustavan MV:n luotettavuutta, vaatien muun muassa sivuston valheita paljastaneelta Sakari Timoselta, että tämä kertoisi tietolähteensä nimen ja työpaikan tai osoittaisi videomateriaalin avulla, että keskustelu on todella käyty todellisen henkilön kanssa, eikä sepitetty.

MV:lle ja sen lukijoille luottamuksellisuus, journalistinen lähdesuoja ja rehellisyys ovatkin ilmeisesti mahdottomia ajatuksia. Näiden rajattoman sananvapauden puolustajien maailmankuvaan tuntuu kuuluvan, että jokainen valehtelee, ellei toisin todisteta, ja että jokainen käyttää halpamaisia temppuja virtuaalisessa sodankäynnissä: "Internetistä on tulossa uusi sotatanner josta vain vahvimmat nousevat voittajana", kuten yhdenkin MV:n häväistysjutun ingressi häpeilemättä julistaa (MV on ryhtynyt kostamaan arvostelijoilleen vihjailevilla mustamaalausjutuilla, yhtenä tarkoituksena varmaankin säikytellä hiljaisiksi "mädättäjät", jotka eivät haluaisi tuhlata aikaansa esimerkiksi kunnianloukkausjuttuihin). MV:n jutuissa on yhden kommentoijan mukaan "yleensä lähdetiedot linkitettynä"; taustalla saattaakin olla esimerkiksi iltapäivälehden uutinen, jota on kuitenkin sopivasti väritetty shokkiefektin aikaansaamiseksi.

Toiset MV:n puolustajat eivät sen sijaan niinkään väittäneet MV:n kertovan totuuksia, vaan syyttivät "satiirisivuston" kyseenalaistajien olevan "tosikkoja".

Joka tapauksessa, ylläpitäjä-Mikael tunnusti yhdessä kommentissaan yllättyneensä siitä "suuresta haloosta", joka päivityksestä nousi. Ilmeisesti tämä protestiaalto sai hänet myös tarkistamaan kantaansa ja lisäämään päivitykseen seuraavan loppukaneetin: "Edit: toki linkin sisältö tarkistetaan ennen poistamista."

Mutta mitä Perussuomalaiset-sivu tuli ylläpitäjänsä kautta oikeastaan sanoneeksi? Kerratkaamme: "Pidetään oma peli nättinä niin voitetaan vaalit ja kun voitetaan vaalit, päästään oikeasti kääntämään Suomen suunta." Ei tarvitse olla vainoharhainen lukeakseen tuosta virkkeestä jotain tämän suuntaista: Nyt mennään vaaleihin kieli keskellä suuta ja unohdetaan turha irrottelu, jotta vaalien jälkeen sitten päästään tosissaan ajamaan omaa linjaamme. Se Suomen suunta, perussuomalaisittain, tarkoittaa nimittäin muun muassa maahanmuuttopolitiikan suunnan kääntämistä jopa perustuslakiin kajoamalla.

Ja jos katsotaan sitä perustuslain vastaisenakin pidettyä maahanmuuttopoliittista paperia, niin miten Persut aikovat pitää pelin nättinä? Pyyhkimällä pelinsä siihen paperiin?

Ei pidä myöskään unohtaa, että maahanmuuttopoliittisen ohjelman kirjoittaja, Jussi Halla-aho, on myös yksi niistä Mitavittua.fi-sivuston kuvakaappausten jakajista. Meniköhän Perussuomalaisten eli ylläpitäjä-Mikaelin viesti perille myös eurokansanedustajalle?

Tapanilan tapaus: vihalla vihaa vastaan?

Eurokansanedustaja Jussi Halla-aho julkaisi 16.3.2015 Facebook-seinällään kuvakaappauksen, jonka oli ilmeisesti löytänyt keskusrikospoliisinkin tuntemalta vihasivustolta, saatteella "Somaliyhteisö ottaa kantaa Tapanilan tapaukseen".

Ensi katsomalta tuossa "somaliyhteisön kannanotossa", oikeastaan nuoren suomensomalialaisen naisen Facebook-päivityksessä, kyseessä näyttäisi olevan yksi vastenmielinen esimerkki Tapanilan joukkoraiskauksen sytyttämästä vihapuheen aallosta.

Raivonpurkaus on aika tyypillinen, kielellisesti sekava tekstinpätkä, mutta nyt asialla ei ole Halla-ahon "nuiva" puoluetoveri tai muu "maahanmuuttokriitikko", vaan se mikä näyttää rotu- ja naisvihalta kohdistuu tällä kertaa niin sanottuun valtaväestöön:



Minulle lähetetystä kuvakaappausten (ja lähdekriittisten kommenttien) kollaasista olen sumentanut keskustelijoiden N.J. ja H.J. sekä keskusteluun merkityn J.M.:n nimet. Toisin kuin Jussi Halla-aho, he eivät tietääkseni ole niinsanotusti politiikassa mukana, eivätkä todennäköisesti tarkoittaneet keskusteluaan julkiseksi.

Mitä tahtoi sanoa N.J.? Mitä tahtoi sanoa J.H-a.?

Näin N.J. siis kirjoittaa:

»Olipa henkilö mikä tahansa taustainen heidän rikokset eivät pidä varjostuu meihin ja ne henkilöt jotka kysyvät miks he tulivat suomeen ... no teikäläisten narttujen takia nyt se meidän home boy sai yhden kalpea naamaisen neitsyyden irti. Toivon lämpimästi että hänen tuskat eivät koskaan lopu ja te muut..... get in the line hoes punch of prostituoidut lutkat. Puutteessa olette kyllä kaikki. Siinä kaikki.»

N.J. on nuori, suomensomalialainen nainen. Hänen profiilinsa on ilmeisen aito, mutta sitä ei enää jonkin aikaa päivityksen jälkeen löydy Facebookista. Hän liitti päivityksen alle kommentin, johon hän merkitsi kaksi muuta nuorta somalinaista, H.J. ja J.M. Tätä kirjoittaessani ainakin H.J.:n profiili oli niin ikään kadonnut.

Mitä Halla-aho sitten tuli todistaneeksi jakamalla "somaliyhteisön kannanoton Tapanilan tapaukseen", niin kuin hän lakonisesti irvailee? Ainakin sen, että raakaa vihapuhetta löytyy muualtakin kuin Perussuomalaisten "Urjalan varavaltuutettujen" ja kannattajakunnan purkauksista. Yllätys yllätys, törkyturpaisuus ei olekaan meidän valkoisten ihan-vaan-perus-suomalaisten yksinoikeus?

Halla-ahon surullisenkuuluisat hartaat raiskaustoiveet näyttäisivät kalpenevan N.J.:n vähemmän huolitellun huorittelupuheen rinnalla. Halla-ahohan kirjoitti Scripta-blogissaan 20.12.2006:

»Raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä.» (Sit. Wikisitaatit.)

Entä mitä Halla-aho tahtoi todistaa jakamalla kuvakaappauksen? Kenties osoittaa tietyn kaksoisstandardin: ehkä hän jälleen viritteli täkyä, johon toivoi meidän mokuttajien ja hyysärien tarttuvan? Minä aion nyt tietoisesti mennä halpaan ja tarttua täkyyn, eli (ainakin näennäisesti) selitellä parhain päin N.J.:n törkypäivityksen.

Kysykäämme siis, miten N.J.:n vihapuhe poikkeaa tyypillisestä, vaikkapa vasemmistolaiselle naispoliitikolle lähetetystä vihapostista, uhkauksista ja erityisesti raiskaustoiveista?

Mitä nuori somalinainen N.J. tulee sanoneeksi? Onko hänen näennäisen "suorissa sanoissaan" tulkinnanvaraa?

Väitän, että on. Juuri muuta en sitten väitäkään. Ainoastaan, että tulkinnanvaraa on, ja että me emme tarkkaan tiedä, kenelle N.J. on sanansa tarkoittanut. Kenelle ensisijaisesti, kenelle toissijaisesti. Minä en tunne tätä nuorta naista ja hänen kavereitaan ja tuttaviaan, enkä tietenkään tiedä, mitä he ovat keskustelleet ennen tuota lainattua päivitystä tai mitä sen jälkeen, Facebookissa tai sen ulkopuolella.

Tulkinnanvaraa

Katsotaanpa lainausta uudelleen ja pilkotaan se tekstianalyyttisen lähiluvun hengessä pienempiin "leksioihin", lukiessa merkitystä muodostaviin yksiköihin, jotka voivat olla lauseen mittaisia, mutta myös lyhyempiä tai pidempiä:

»Olipa henkilö mikä tahansa taustainen heidän rikokset eivät pidä varjostuu meihin»

Kaikkien, paitsi paatuneimman rasistin, on helppo hyväksyä tämä: rikoksen tekijän etnisen taustan ei pitäisi johtaa koko etnisen ryhmän leimaamiseen, vihan lietsontaan, uhkauksiin ja häirintään. Tämän ajatuksen esimerkiksi Jussi Halla-ahokin varmasti allekirjoittaa, onhan hän tätä kaksoisstandardien ongelmaa koettanut skrupulöösisti demonstroidakin, kyseenalaisin keinoin ja tuloksin, oikeudellisin seuraamuksin.

Seuraavan leksian irrottaminen omaksi yksikökseen on mielivaltaisempaa ja tulkinnanvaraista, johtuen ilmeisen puutteellisesta välimerkityksestä ja sen mukanaan tuomasta epämääräisyydestä:

»ja ne henkilöt jotka kysyvät miks he tulivat suomeen ... no teikäläisten narttujen takia»

Epämääräisyydestä huolimatta katkaisen tekstin tähän kohtaan, sillä on huomattavasti todennäköisempää että "no teikäläisten narttujen takia" on vastaus kysymykseen "miks he tulivat suomeen" kuin että se olisi alkupuoli virkkeeseen, joka kuuluisi "no teikäläisten narttujen takia nyt se meidän home boy sai yhden kalpea naamaisen neitsyyden irti". Jälkimmäiseen vaihtoehtoon on vaikea tulkita mitään tolkullista ajatusta. Sen sijaan on helppo tajuta, että "ne henkilöt jotka kysyvät miks he tulivat suomeen" ovat niitä samoja, jotka saattaisivat itse hyvin perinteiseen ja tyypilliseen tyyliin vastata "viemään meidän naiset".

Ulkomaanpellet tulevat viemään suomalaiset naiset – tämä on jo klassikoksi muodostunut, vanha ja kulunut, eikä enää ollenkaan niin muodikas impivaaralainen peruslause. Kyseessä voisi siis olla sarkastinen sylkäisy vasten rasistien kasvoja: "Ettekö muka tiedä, miksi tummat miehet tulevat Suomeen? No, viemään teidän narttunne tietenkin!" Mahdollinen ironia on tässä moninkertainen: suomalaista miestä kismittää, että hänen "narttunsa" viedään, se "narttu" johon hänellä itsellään olisi synnynnäinen oikeus, omistusoikeus. Mutta narttuhan se sellainen nainen onkin, joka vieraalle jakaa!

Tässä on siis mahdollista ajatella, että N.J.:n "narttu" on oikeastaan ironinen lainaus "teikäläisten" kielestä, eikä niinkään hänen omaa suoraa puhettaan. Puheaktiteoriaa lainatakseni, kyseessä olisi siis pikemminkin sanan epäsuora "maininta" (mention) kuin sen suorasanainen "käyttö" (use).

Mutta entä seuraava leksia?

»nyt se meidän home boy sai yhden kalpea naamaisen neitsyyden irti.»

Olisiko tässäkin mahdollista, että sanoja pikemminkin epäsuorasti "mainitaan" kuin suorasti "käytetään"? Onko home boy hellittelynimi oman kylän, oman heimon pojalle, vai ehkä sittenkin ironinen viittaus siihen kovien poikien gangsta-alakulttuuriin, jonka Tapanilan raiskaajat ovat mahdollisesti omaksuneet? Ja onko tässä sarkastinen sivallus toiseenkin suuntaan, ajatukseen että musta mies tulee ja tahtoo saada tilanteesta jotain "irti", nimittäin valkoisen naisen neitsyyden? Ryöstetty ja raiskattu, puhtaan vaalea pohjoinen neito kuuluu hyvinkin arkkityyppiseen rasistiseen kauhukuvastoon.

Oli miten oli, N.J.:n tekstinpätkän "puolustelu" tai parhain-päin-selittely käy sana sanalta vaikeammaksi:

»Toivon lämpimästi että hänen tuskat eivät koskaan lopu»

"Hänen"? "Hän" on tässä raiskauksen uhriksi joutunut nuori nainen. Kieliopillisesti olisi mahdollista, että "hänen" viittaa raiskaajaan, home boy -naapurinpoikaan, jolle toivotaan rangaistusta, loputonta helvettiä. Tämä viittaussuhde ei ole kuitenkaan todennäköinen, eikä lainkaan uskottava, ottaen huomioon miten tekstinpätkä jatkuu:

»ja te muut..... get in the line hoes punch of prostituoidut lutkat. Puutteessa olette kyllä kaikki. Siinä kaikki.»

Sana "punch" tarkoittanee sanaa "bunch". Huoria tarkoittava "hoes" on samaa stereotyyppistä gangstarap-slangia kuin "home boy". Tässä N.J.:n viha yltyy hurjimmilleen. Ikään kuin hän sanoisi: asettukaa jonoon, surkeat huorat, saatte ansionne mukaan! Ja saitte, sait ansiosi mukaan, lutka! Näinkö N.J. tässä sanoo?

Miksi, mistä tämä viha raa'an väkivallanteon, joukkoraiskauksen uhria kohtaan? Tähän tuskin osaa vastata kukaan muu kuin N.J. itse, sillä edes hänen "tägäämällä" paikalle kutsumansa ystävät eivät näyttäisi yksimielisesti jakavan tuota raivoa (J.M.:n samaan aiheeseen liittyvä päivitys, jonka ehdin juuri ja juuri nähdä ennen kuin se poistettiin hänen seinältään tai piilotettiin meiltä uteliailta, oli hyvin toisenlainen), vaikka kuvakaappauksessa näkyy, miten H.J. antaa sille raikuvat sanalliset ja emoticon-kuvalliset aplodit.

"Siinä kaikki"?

Siinäkö kaikki? Keneen N.J.:n viha ja raivo kohdistuu? Olisiko se sittenkin liian pitkälle vietyä, raakaa pilaa, raaka vastaus raakoihin puheisiin, joita nämä nuoret suomensomalit ovat joutuneet Tapanilan raa'an väkivallanteon jälkeen kuulemaan? Kenelle nuo viimeiset sanat on oikeastaan suunnattu? Kaikille suomalaisille tai kaikille "kalpea naamaisille" naisille? Raiskauksen uhrille? Vai ehkä sittenkin niille naisille ja miehille ("nartuille" ja heidän miehilleen), joiden ahdistamaksi ja syyttelemäksi kenties N.J.:kin ystävineen on joutunut?

Päivityksen alkupuolella N.J. nipin napin säilyttää malttinsa: "Olipa henkilö mikä tahansa taustainen heidän rikokset eivät pidä varjostuu meihin". Tuon jälkeen, parilla rivillä, maltti menee ja raivo yltyy sakeaksi puuskaksi, jota on vaikea enää pitää minään muuna kuin hillitsemättömänä vihanpurkauksena.

Kenelle viesti on tarkoitettu? Keneen se on kohdistettu? Nämä ovat oikeastaan kaksi eri kysymystä. Onko raivonpurkaus kohdistettu epäoikeudenmukaisiin, rasistisiin leimaajiin? Tekopyhiin miehiin? Heidän "narttuihinsa"? Miksi tässä käytetään sanaa "narttu": viittaako se "kevytkenkäisyyteen", omalla tavallaan alistettuun asemaan miesten "omaisuutena", vai silkkaan vittumaisuuteen, "ämmämäisyyteen"? Vai näihin kaikkiin, vai ei mininkään näistä? Niihin miehiin ja naisiin, jotka syyttävät koko somaliyhteisöä muutaman juurettoman home-boyn rikoksesta, tai sitten suomalaisiin "kalpeanaamoihin" ylipäänsä, tai raiskattuun nuoreen naiseen joka mukamas "ansaitsi" tulla raiskatuksi (miksi ihmeessä?)? Vai kenties sittenkin törkyä suoltaviin vihapuhujiin, joille N.J. vain päättää antaa takaisin samalla mitalla ja enemmänkin? Kenelle viesti on tarkoitettu? Ystäville H.J. ja J.M., jotka osaavat lukea sen "oikein", oli se sitten vakavissaan kirjoitettu vihanilmaus "kaikkia suomalaisia" kohtaan (mitä tohdin epäillä) tai raakaa herjanheittoa, lapasesta karannutta kovan gimman läppää, jonka ne kyllä sellaiseksi ymmärtävät, jotka N.J.:n tuntevat? Ystäville vai vihollisille?

Onko N.J.:n rääväsuinen ja kenties ajattelematon purkaus loppujen lopuksi yhtään sen vastenmielisempi, yhtään sen halveksuttavampi, yhtään sen vaarallisempi kuin vaikkapa Halla-ahon viileän rauhallisesti esittämä ja jopa jäätävän rationaaliselta vaikuttava "harras toive" siitä, että "monikulttuuri osuu omaan nilkkaan" ja raiskatuksi tulevat mieluummin ne "vihervasemmistolaiset maailmanparantajat", jotka multikulti-ideologiaa ajavat ja kannattavat, kuin viattomat, joilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa? (Ks. Scripta 20.12.2006.)

Vihapuhe ei ole aina vihaista, eikä vihainen puhe aina vihapuhetta

Miten meidän pitäisi suhtautua sellaiseen vihapuheeseen, joka ei ole niinkään harkittua, vaan raivonpuuskassa ja harkitsemattomasti ilmoille päästettyä? Olisiko syytä ajatella uudelleen erilaisia "kaksoisstandardeja"? Kumpi on "pahempaa" vihapuhetta, harkittu epäluulojen lietsonta vai epäluulojen harkitsematon ilmaisu? Vihaa voi tuntea itse, tai sitten käyttää hyväkseen muiden tuntemaa vihaa. Vihapuhe ei ole aina vihaista puhetta, eikä kaikki vihainen puhe ole vihapuhetta. Olemmeko valmiit antamaan anteeksi sanalliset, harkitsemattomat primitiivireaktiot? Pitäisikö myös harkittua, näennäisen skrupulöösiä demagogiaa suvaita?

Mikään tilastoilla tuettu ja tarkoin valikoiduilla kauhu-uutisilla perusteltu teoria islamistisen patiarkaalisen misogynian tuhoisasta ja väistämättömästä vaikutuksesta jokaiseen tai useimpaan muslimiin ei tule ratkaisemaan mitään. Mutta jos on totta vaikkapa se, että muutamankin somalin muodostaman jengin syyllistyttyä väkivaltaisiin ryöstöihin Helsingin keskustassa 2005, "[somali]yhteisön nokkamiesten ainoa julkisuudessa ilmaistu huolenaihe olivat valtaväestön asenteet somaleja kohtaan", kuten Halla-aho raiskaustoiveeseen päättyvässä blogissaan väittää (jo mainittu ja lainattu Scripta-teksti, 20.12.2006), tarvitaan asenteiden tarkistamista puolin ja toisin. Hiljaisuus ei ole oikea vastaus epäoikeudenmukaisuuteen: "Jos jokainen yksittäinen kohu lakaistaan maton alle, tulee pian seuraava. Meillä on ongelma." (Ujuni Ahmed, HS 16.3.2015.)

MEILLÄ on ongelma

Individualistinen ajatus, että rikos on aina yksilön, eikä yhteisön tai yhteiskunnan vastuulla, ei loppujen lopuksi sittenkään toimi eikä vakuuta. "Jokainen on yksilö ja jokainen vastaa omista teoistaan" (YLE 17.3.2015) on vain osatotuus (kuten sen lausahtanut Maryam Ismail itsekin tietää, tunnustaessaan olevansa asian suhteen kahden vaiheilla). Yhteisö, yhteiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoin jäsen. Sekä maahanmuuttajien että kantasuomalaisten on sekä yhdessä että erikseen pyrittävä siihen, ettei yhtäkään raiskausta, eikä yhtäkään viharikosta tapahdu.

Mutta mitä tehdä? Entä mitä ei pidä tehdä?

Rasismi ruokkii rikollisuutta ja rikollisuus ruokkii rasismia: "Rikoksiin syyllistyneillä maahanmuuttajataustaisilla ja muihin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla nuorilla miehillä on usein arkisia kokemuksia syrjinnästä ja irrallisuudesta. Toistuvat omaan tai perheen etniseen taustaan tai ihonväriin perustuvat epäoikeudenmukaisuuden kokemukset koetaan arkipäivän rasismina. Nuoret ovat kokeneet suullista häirintää, syrjiviä eleitä ja fyysistä väkivaltaa niin kadulla kuin koulussakin." (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2007.)

Tämän dynamiikan ymmärtäminen ei tarkoita rikollisuuden hyväksymistä, eikä asian tutkiminen ja selittäminen tarkoita sen oikeuttamista. Kyse ei ole "hyysäämisestä" vaan ongelman tunnistamisesta, joka on ongelman ratkaisemisen edellytys.

Ankarimmatkaan rangaistukset eivät ole ratkaisu enää siinä vaiheessa, kun tekijälle ei ole enää "millään mitään väliä", esimerkiksi koetun epäoikeudenmukaisuuden ajaessa epätoivoisiin tekoihin – tai ainakin sanoihin. Syrjintä, eristäminen ja epäluulo eivät ratkaise sellaisia ongelmia, joita ne ovat osaltaan olleet synnyttämässä tai kasvattamassa. "Jokainen huolehtikoon omista ongelmistaan" on onneton, surkea periaate, jos sen tarkoitus on lähinnä erottaa toisistaan "meikäläiset" ja "heikäläiset", eikä niinkään rohkaista yhteisöä (kuten suomalaiset ja heidän joukossaan suomensomalialaiset) tarttumaan omiin ongelmiinsa, vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä, selittäminen ei ole oikeuttamista

Raivostuminen raiskauksista on inhimillistä. Itsekin olen järkyttynyt, surullinen ja raivoissani Tapanilan tapauksesta. Inhimillistä on myös raivostuminen epäoikeudenmukaisista syytöksistä, joissa kokonaista kansanryhmää, viattomia äitejä ja lapsia, naisia ja miehiä syytetään yhden tai muutaman pahasti eksyksissä olevan nuoren tekemästä käsittämättömästä väkivallanteosta, ahdistellaan ja uhkaillaan.

Oli miten oli, uhkauksia tai edes leikillään esitettyjä toiveita siitä, että joku joutuu raiskatuksi, ei voi hyväksyä. Joskus ne voivat kuitenkin olla ymmärrettäviä: monesti saa esimerkiksi kuulla tai lukea, että raiskaajan toivotaan joutuvan raiskauksen uhriksi vankilassa. Se on ymmärrettävää, mutta sekään ei ole hyväksyttävää. Vihapuhe voi olla toisinaan ymmärrettävää, ei koskaan hyväksyttävää.

Sensuroimaton sananvapaus kuuluu taiteellisiin perusoikeuksiin. Se kuuluu muun muassa punk- ja rap-sanoituksiin. Se kuuluu myös kavereiden kesken suljetussa piirissä heitettyyn härskiinkin herjaan, jonka ei ole tarkoitus aiheuttaa piirin ulkopuolella minkäänlaisia seurauksia. Politiikassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, myös sosiaalisessa mediassa, sananvapaudella on kuitenkin rajansa, lailliset ja loogiset. Vapauden nimissä ei voi edistää omia vapauksiaan muiden vapauden kustannuksella.
___

Julkaisin tämän kirjoituksen ensin Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalvelussa 17.3.2015. Lisään alle päivityksiä aiheeseen.
____

Päivitys 18.3.2015

Jussi Halla-ahon jakaman, vihapuhesaastaa suoltavan Mitavittua.fi-sivulta lainatun kuvakaappauksen alla käydyn keskustelun seasta löytyy myös seuraavanlainen kuvakaappaus, joka on otettu J.M.:n omasta profiilista:

Kuvakaappauksen jakaja on syystä tai toisesta korostanut suorakaiteella kohdan, jossa J.M. toteaa: "En pyydä anteeksi yksilön teoista, Eikä Somali yhteisön tarvitse ja voitte ikuisesti sitä anomista odottaa."

En tiedä, miksi juuri tämä kohta on nostettu esiin. Mitään pöyristyttävää tuskin on siinä, ettei somaliyhteisön jäsen näe tarpeelliseksi pyytää anteeksi toisen suomensomalin, hänelle tuntemattoman henkilön tekemää rikosta, eikä Suomen somaliyhteisö ole myöskään kollektiivisesti vastuussa yksittäisen jäsenensä tai edes viiden somalipojan yhteistuumin tekemästä rikoksesta. Toisaalta kuitenkin, kuten yllä lainaamani Ujuni Ahmed toteaa: "Jos jokainen yksittäinen kohu lakaistaan maton alle, tulee pian seuraava. Meillä on ongelma." (HS 16.3.2015.) Yhteinen ongelma.

J.M. on siis ilmeisesti N.J.:n ja H.J.:n kaveri, tai ainakin nämä kolme ovat osallistuneet samaan keskusteluun, mahdollisesti juuri Mitavittua.fi-törkysivuston Facebook-sivulla tai jossakin vastaavassa ryhmässä. Alemmasta kommentista voi päätellä, että kyse ei tosiaan ole ollut näiden kolmen nuoren naisen välisestä, yksityisluontoisesta keskustelusta, vaan sellaisesta julkisemmin käydystä sananvaihdosta, jossa näitä kolmea tyttöä on ilmeisesti provosoitu ja lopulta onnistuttu houkuttelemaan heidät "menettämään hermot ja alentumaan samalle tasolle". J.M. osoittaa kommenttinsa neljännelle nuorelle somalinaiselle, joka on melko tiukoin ja täsmällisin sanakääntein arvostellut kolmikon käytöstä tuossa keskustelussa. Sain kuulla tämänsuuntaisen selostuksen henkilöltä, joka kertoi seuranneensa keskustelua sivusta.

Ilta-Sanomat kertoi poliisin seuraavan tehostetusti eräitä verkkosivuja, erityisesti "tällä hetkellä rajuinta tekstiä suoltavaa" Mitavittua.fi-sivustoa: "Vantaan poliisi haluaa varautua ennakolta siihen, ettei rajuna käyvä maahanmuuttovastainen kirjoittelu johda väkivaltaan tai järjestyshäiriöihin" (sic! IS 17.3.2015.) Tyypillinen hommafoorumi-vastaus tähän (kömpelösti muotoiltuun virkkeeseen, jonka epäonnistuminen voisi naurattaa, ellei itse asia olisi niin vakava) olisi tietenkin osoittaa kuvakaappauksia, joissa N.J. ja kumppanit laukovat vastauksiaan provokaatioihin ja ihmetellä, miksei hyysärimedia mainitse näitä "suomalaisvastaisia" vihapuheita jutussa.

Ikävä kyllä poliisi ei tietenkään ehdi joka paikkaan puuttumaan väkivaltaan ja järjestyshäiriöihin. Pääkaupunkiseudun somaleja on viime päivinä useasti ahdisteltu, uhkailtu, haukuttu, huoriteltu, syljetty ja jopa lyöty nyrkillä metrossa työmatkaansa tekevää naista. Näistä tapauksista saa nyt kuulla joka päivä, kuten eräs ystäväni kertoi. 

Kolmen, kuulemma noin 18-vuotiaan rääväsuisen tytön, N.J.:n, H.J.:n ja J.M.:n osoitteita on kuulemma kalasteltu tietoon ja jaettu sosiaalisessa mediassa. 

Olisi epäilemättä liioittelua väittää, että näillä tosielämän ja virtuaalimaailman lynkkauspartioilla on eurokansanedustaja Halla-ahon siunaus. Hänhän ainoastaan jakaa materiaalia, jota on löytänyt mm. Mitavittua.fi-sivulta ja ryhmästä nimeltä Raiskauksiin syyllistyvät ulkomaalaiset karkoitettava! Viimeksi mainittu käyttää kansikuvanaan sosiaalisessa mediassa vuosia kiertänyttä, häikäilemättömästi muokattua kuvaa afrikkalaisesta tienvarsijulisteesta, jonka alkuperäinen raiskauksenvastainen valistusteksti on vaihdettu tekstiksi "Rape Rape Rape, You can do it in Finland" (jne.). Halla-aho puolustelee näiden lähteiden käyttöään toteamalla, että kuvakaappaukset ovat niissä esillä hänen "nähdäkseen täysjärkisten ihmisten linkittäminä" (ks. tämän bloggauksen alkuun sijoitettu kuvakaappaus, johon on liitetty myös Halla-ahon väitteitä noudattamastaan "skrupulösiteetistä"). 

Toistan kuitenkin kysymyksen, jonka jo yllä esitin:  

Onko N.J.:n rääväsuinen ja kenties ajattelematon purkaus loppujen lopuksi yhtään sen vastenmielisempi, yhtään sen halveksuttavampi, yhtään sen vaarallisempi kuin vaikkapa Halla-ahon viileän rauhallisesti esittämä ja jopa jäätävän rationaaliselta vaikuttava "harras toive" siitä, että "monikulttuuri osuu omaan nilkkaan" ja raiskatuksi tulevat mieluummin ne "vihervasemmistolaiset maailmanparantajat", jotka multikulti-ideologiaa ajavat ja kannattavat, kuin viattomat, joilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa? 

Viattomat, joilla ei ole asiaan osaa eikä arpaa, lue tässä myös: valtaosalla Suomen noin 16 000 somalialaistaustaisesta ei tietystikään ole osaa eikä arpaa Tapanilan raiskaajaviisikon hirmutekoon. Siinäpä pohjaa suhdeluvuille. 

Entä N.J. ja hänen kaverinsa, kaikki ilmeisestikin vielä teini-ikäisiä naisenalkuja? Tokkopa he viattomia ovat, kun noinkin raa'asti haastavat?

Oli tuosta asiasta mitä mieltä tahansa, viattomia eivät ole ainakaan ne keskustelijat, jotka onnistuivat provosoimaan nuo tytöt "menettämään hermot ja alentumaan samalle tasolle". 

Viaton ei ole myöskään pääprovokaattori Halla-aho.

Perussuomalaisten ryhmäkurista ja omantunnonkysymyksistä

Tämä teksti julkaistiin alunperin Paljastettu-blogissa 8.10.2013.

Itseään "islamkriitikoiksi" nimittävillä islamofobeilla on ollut tapana pelotella herkkäuskoisimpia ja vaihoharhaisimpia lukijoitaan väitteillä, joiden mukaan "islaminuskoisesta väestöstä tulee Euroopassa muutaman sukupolven kuluessa enemmistö maahanmuuton ja korkean syntyvyyden vuoksi" (Wikipedia). Valtaosa tilastotieteilijöistä pitää tätä Eurabia-teoriaa erittäin epätodennäköisenä: vuonna 2030 Euroopan väestöstä noin kahdeksan prosenttia on muslimeja, arvioitiin Pew Report -raportissa vuonna 2011.

Nämä tieteelliset väestöennusteet on mahdollisesti otettu huomioon myös Perussuomalaisten vuoden 2011 eduskuntavaaliohjelmassa, jossa maahanmuuttajien todennäköisesti maltilliset perheenlisäyssuunnitelmat kuitenkin käännetään seuraavanlaiseksi argumentiksi:

"Perussuomalaisten mielestä maahanmuutto ei takaa ikärakenteen korjaantumista kestävällä tavalla, sillä maahanmuuttajat eivät lopullisesti kotouduttuaan todennäköisesti hanki yhtään sen enempää lapsia kuin nykyinen kantaväestökään, vaikka aluksi syntyvyys voi maahanmuuttajien keskuudessa olla hiukan keskimääräistä korkeampi. Pitkällä aikavälillä kantaväestön keskuudessa syntyvyyden saaminen nousuun on mielestämme helpoin, edullisin sekä luonnollisin eli toisin sanoen ainut todellinen ratkaisu väestörakenteen korjaamiseksi."

Kansanedustaja Jussi Halla-aho on ainakin takavuosina useaan otteeseen toistanut Scripta-blogissaan "islamkriittisistä" lähteistä omaksumaansa Eurabia-teoriaa:

"Hitaasti mutta väistämättä ne, joita (ilman ylimielisyyttä ja omantunnontuskia) kutsun barbaareiksi, muuttuvat pienestä ja eksoottisesta joukosta ensin merkittäväksi vähemmistöksi ja sen jälkeen enemmistöksi." (20.4.2005)

"Jos maahanmuuttoa ei pysäytetä, suomalaiset, ruotsalaiset, saksalaiset, ranskalaiset, belgialaiset, espanjalaiset ja muut länsieurooppalaiset jäävät tällä vuosisadalla vähemmistöiksi omissa maissaan. Toisin sanoen meidän ja meidän lastemme elinaikana Euroopassa tapahtuu väestönvaihto, jonka vertaista koko Euroopan kirjoitettu historia ei tunne." (18.8.2007)

"Esimerkiksi Ruotsissa tai Britanniassa maahanmuuton lopettamisella nyt ei olisi pidemmällä tähtäyksellä mitään myönteistä vaikutusta, koska kummassakin maassa kantaväestö jää muutamassa sukupolvessa vähemmistöksi pelkästään nykyisen maahanmuuttajaväestön luonnollisen lisääntymisen ja kantaväestön samanaikaisen poismuuton seurauksena. On parempi vaihtoehto, että mielipuolinen maahanmuuttopolitiikka jatkuu vielä muutaman vuosikymmenen ja tuottaa ruotsalaisen ja brittiläisen yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen luhistumisen. Yhtäältä romahdus pakottaa kantaväestön rippeet nousemaan vastarintaan ja ratkaisemaan tilanteen voimaperäisesti." (31.8.2007)

Ja niin edelleen: nämä kaikki otteet on kerätty Halla-aholta Wikisitaatit-koosteeseen. Lisättäköön vielä yksi esimerkki Wikisitaattien ulkopuolelta: "'Niitä' on ensin vähän, sitten 'niitä' on huomattava vähemmistö. Ennemmin tai myöhemmin 'ne' muodostavat enemmistön, ja lopulta jäljellä on vain 'niitä'. Tämä ei ole kiihotusta tai hysteriaa, tämä on matematiikkaa." (18.9.2005) Toisin kuin Halla-aho väittää, tuo ei ole demografiaa vaan demagogiaa.

Meillä on siis tässä vastakkain kaksi kilpailevaa, keskenään ristiriitaista perussuomalaista perustelua maahanmuuton rajoittamiselle, tai Perussuomalaisten vaaliohjelman tapauksessa ainakin väestörakenteen korjaamiselle "helpoimmalla, edullisimmalla sekä luonnollisimmalla" menetelmällä. Halla-ahon ainakin vielä takavuosina suosima Eurabia-teoria väittää, että edessä on eurooppalaiseen kulttuuriin sopeutumattoman maahanmuuttajaväestön ja nimenomaan muslimien hillitön lisääntyminen; sen sijaan vaaliohjelmassa omaksutun todennäköisemmän skenaarion mukaan maahanmuuttajat sopeutuvat jopa siinä määrin, että omaksuvat isäntämaalleen tavanomaisen vaatimattomasti 2,5-lapsisen ydinperhemallin.

Puolueohjelman Jussi Halla-ahokin on joutunut hyväksymään asettuessaan ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. On epäselvää, uskooko hän edelleen vastajihadistien demografiseen dystopiaan, jota edes hänen puolueensa vaaliohjelmassa ei oteta vakavasti.

Muistamme Timo Soinin taannoisen, aikaisemmasta poikkeavan kannan ryhmäkuriin: jokaisen perussuomalaisen kansanedustajan, joka on allekirjoittanut puolueohjelman lähtiessään ehdokkaaksi 2011, toisin sanoen jokaisen tämänhetkisen perussuomalaiskansanedustajan, on noudatettava puolueohjelmaan kirjattua kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin:

"Perussuomalaiset eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon, sillä avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen välillä solmittavaksi. Nykyinen parisuhteen rekisteröinti turvaa samaa sukupuolta oleville pareille heille kuuluvat oikeudet, eikä oikeuskäytäntö siten ole syrjivä. Oikeutta adoptioon emme anna samaa sukupuolta oleville pareille. Perussuomalaiset eivät ole hyväksyneet myöskään hedelmöityshoitojen antamista yksinäisille naisille tai naispareille."

Kaikki perussuomalaiset kansanedustajaehdokkaiksi vuonna 2011 ryhtyneet eivät ole Soinin yllättäviin ryhmäkurivaatimuksiin tyytyväisiä. Suomen Sisun entinen puheenjohtaja, vantaalainen kaupunginvaltuutettu Johannes Nieminen, joka ei Halla-ahon ehdokassuosituksesta huolimatta tullut valituksi eduskuntaan, kirjoittaa Hommaforumilla 26.9.2013 muun muassa seuraavasti:

"Pienenä huomiona katsokaa vaaliohjelman päiväys 25.2.2011. Eduskuntavaaliehdokkaat oli jo valittu ennen tuota päivämäärää (minut kesäkuussa 2010), eli ehdokkaat sitoutuivat vaaliohjelmaan tietämättä mitä se sisältää (toisaalta tuolloin ei tainnut olla erillistä allekirjoitettua asiakirjaa kuten kunnallisvaaleissa oli?). Ehdokaslistat jätettiin muutama päivä tuon päivämäärän jälkeen. Lukuisat ehdokkaat kritisoivat tätä eri lehtien palstoilla. Tuota ennen oli myös vastattu jo moneen vaalikoneeseen. Hieman kiusaantuneina odottelimme istuuko Nuiva vaalimanifesti puolueen vaaliohjelmaan."

4.10.2013 Aamulehti uutisoi, että yksi Perussuomalaisten kansanedustaja, Kauko Tuupainen, on Maakuntalehtien kyselyssä ilmoittanut äänestävänsä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

Ihmisellä on onneksi oikeus muuttaa mieltään. Soini on muuttanut mieltään ryhmäkurin suhteen sitten vuoden 2008, jolloin hän kirjoitti "plokissaan": "Perussuomalaisessa eduskuntaryhmässä ei ole ryhmäkuria." Halla-aho on toivottavasti luopunut epämääräisestä, epätieteellisestä Eurabia-teoriasta. Toivottavasti Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei juutu vaaliohjelman jokaiseen yksityiskohtaan, vaan jokainen äänestää omantuntonsa mukaan aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista tullessa käsittelyn. Kuten Kauko Tuupainen toteaa Aamulehden jutussa: "Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Minulla on vankka käsitys, ettemme (me heterot) ole yhtään parempia kansalaisia kuin ei-heterotkaan."

---

P.S. Pistetäänpä tähän vielä ajankohtainen loppukevennys, lainattu Kaasuputken Facebook-aikajanalta. Napsauta kuvaa nähdäksesi sen koko komeudessaan.

Niin paljon luettavaa, niin vähän aikaa...

Lukupäiväkirjamerkintä, aiheenaan hieno Alain Badiou -suomennos Filosofian puolesta. Kaksi manifestia (2012)↓ ja väistämätön turhautuneisuus, innostuksen kääntöpuolena:

Badioun ensimmäisen, vuonna 1989 julkaistun filosofiamanifestin lukeminen on turhauttavaa, koska kyseessä on selkeästi L’être et l’événement -teoksen (1988) liite [tai pikemminkin yhteenveto], eikä tuon 600-sivuisen järkäleen lukemiseen ole nyt aikaa — toisin sanoen lukulistalla on, kuten aina, paljon muutakin.

Samaan aikaan olisi välttämättä otettava kantaa siihen, miten Badiou Manifestissaan sivuuttaa Paul Celanin ja Martin Heideggerin tietyn, varsin yhdensuuntaisen teesin runoudesta: runous on olemuksellisesti ei-metaforista tai antimetaforista, metaforanvastaista tai perustavalla tavalla vierasta metaforisuudelle. Toisin kuin ehkä vielä 1980-luvun lopussa saattoi olettaa, tämä paradoksaalinen väite ei ole mikään pelkkä harkitsematon sivuhuomautus, sen enempää Heideggerin kuin Celaninkaan osalta; tämän ovat myöhemmät julkaisut osoittaneet.

Kytkiessään läpikotaisin perinteisellä tavalla runouden metaforisuuteen Badiou erehtyy vähintäänkin tavasta, jolla "Celanin tuotanto merkitsee, runoudessa ja runoilijoiden ajan äärimmäisellä reunalla, tuon ajan loppua" (58).↓ Epäilemättä tuo loppu merkitsee, Lacoue-Labarthen sanoin, "taiteen keskeytystä" (66)↓ — mutta mitä muuta taide onkaan kuin taiteen keskeytystä, joka tapahtuu "aina uudelleen vain kerran" (Celan)? Nähdäkseni Celanin runous runoutta vastaan↓ on ennen kaikkea runouden puolustus, varmastikin paitsi Badioun mainitsemaa, lyhyesti sanottuna heideggerilaista "filosofian runousfetisismiä" (68)↓ vastaan, mutta samalla myös sitä platonistista estetiikkaa vastaan, jonka metafyysisen hahmon Heidegger varsin karkein piirtein karrikoi tietyissä taidetta ja runoutta koskevissa huomioissaan: karkea hahmotelma piirtyy aistimellisen ja yliaistillisen välisen rajalinjan mukaan. Ja sitä filosofian historiaan elimellisesti kuuluvaa ja Badioun edelleen toistamaa teesiä vastaan, jonka mukaan taiteen aika on ohitse (Hegel), tai toisaalta teesiä, jonka mukaan "runojen kirjoittaminen Auschwitzin tapahduttua [nach Auschwitz] on barbaarista" (Adorno).

Badioun analyysi, kaikessa "pelottavassa laaja-alaisuudessaan" (ks. Janne Porttikiven jälkisanat, 203),↓ joka tekee tiiviin Manifestin hallinnasta tietysti kertaistumalta mahdotonta perehtymättä pääteokseen L’être et l’événement [ja sen jatko-osaan Logique des mondes, 2006], on ihailtavan tarkkanäköistä liittäessään modernin runouden "abstraktioon" ja "objektiivisuuden hylkäämiseen", mutta runouden kytkentä "runollisen metaforan arvoitukseen" tai "metaforan ainutlaatuisuuteen" (66, vrt. 50-57)↓ ei tavoita Celanin poetiikkaa. Sen sijaan, että Celan "anoisi [runouden] vapautusta" ja palauttamista nöyrästi metaforiselle kielelle kuuluvaan asemaan filosofian muiden ehtojen (matematiikka, politiikka, rakkaus) rinnalle, hänen runojensa ja poetiikkansa vaatimus kohdistuu pikemminkin tapaamme lukea runoutta ja koskee pikemminkin suhdettamme runon itsepintaisuuteen, joka ei välttämättä ole moderni tai jälkimoderni, vaan pikemminkin mitä arkaaisin salaisuus. Tämän toteaminen ei ole mystifioimista, vaan osoittaa runouden ja filosofian samansuuntaisiin, mutta eriäviin polkuihin (vrt. Heideggerin epäeuklidisesta geometriasta lainaama kuva paralleeleista, jotka kohtaavat äärettömässä etäisyydessä) ja raja-arvoon, joka on singulaarisuus, toisin sanoen toiseus (suhteessa kaikkiin määreisiin, myös suhteessa määrättyihin "toiseuksiin" eli "identiteetteihin", suhteessa myös moneuteen josta Badiou hienosti puhuu), ehkä voisi sanoa myös: vapaus.↓

Jätän tällä erää auki kysymyksen siitä, mitä runous sitten Celanille on, ellei metaforista kieltä. Toteanpahan vain, ettei runon suhde "abstraktiin" ja "objektittomaan" hänen poetiikassaan tarkoita ei-aistimellisen aistimellistamista tai kaltaisuuteen perustuvaa metaforista representaatiota. Tietyistä reunamerkinnöistä Celanin henkilökohtaisen kirjaston Benjamin-niteissä voisi päätellä, että hän suhtautui suopeammin allegorian käsitteeseen, mutta tämä mahdollinen suopeus vaatii allegorian määrittelemistä toisin kuin esimerkiksi Heidegger sen määrittelee. Kysymys voisi olla ainutkertaisen ja "kirjaimellisen" tapahtumakytköksen avaamisesta mahdolliselle toistolle...↓

Se, joka kavahtaa Badioun "pelottavaa laaja-alaisuutta", on kyllä hyvässä seurassa: Jacques Rancière toteaa, että voidakseen kunnolla arvioida L’être et l’événement -teosta, olisi kaiken muun muassa hallittava Badioun käyttämää matematiikkaa...↓

Pitäisi varmaankin lopettaa turha ruikutus, kerätä rohkeutta ja tarttua mainittuun järkäleeseen ja muuhun Badioun tuotantoon, senkin uhalla että tarkoin suunniteltu (hah!) aikataulu hajoaa...

---

↑ Alain Badiou, Filosofian puolesta. Kaksi manifestia, suom. Lauri Pekonen, Janne Porttikivi, Anna Tuomikoski (Helsinki: Tutkijaliitto, 2012).

↑ Loputtomalla lukulistallani on myös Jean Bollack, Poésie contre Poésie : Celan et la littérature (Paris: PUF, 2001).

↑ Entä vapaus? Voiko vapauden unohtaa filosofian ehtojen joukosta, tai sivuuttaa? Eikö tämän unohduksen pitäisi suorastaan johtaa vaatimukseen ehtojen suorittamisesta, ehtolaiskuulustelussa? Ehkä Badiou perustelee tämän laiminlyönnin [?] mainitussa pääteoksessaan...

[Leikki sikseen: vapaushan voidaan nähdä myös jokaisen Badioun filosofialle listaaman neljän ehdon funktiona, eikä suinkaan yhtenä ehtona. Tieteen tai matematiikan vapaus on sitoutumattomuutta objekteihin, "objektittomuutta", joka määrittää myös modernin runouden "abstraktia" luonnetta. "Emansipaatioon pyrkivä politiikka kaikkine muunnelmineen" (190) on vapauden politiikkaa ja "uskollisen subjektin" rakkaus on epäilemättä vapautumista "yksilöllisen, narsistisen tyydytyksen tai tyytymättömyyden suljetusta piiristä", toisaalta myös "reaktiivisen subjektin" ahtaan ja laskelmoivan avio- ja perhekeskeisen, pikkuporvarillisen varovaisuuden "nurkkauksesta" (174-175).]

↑ Ks. väitöskirjani Counter-figures s. 305-309 (PDF).

↑ Jacques Rancière, "A propos de L’Etre et l’Evénement d’Alain Badiou", Texte publié dans le cahier du Collège international de philosophie no. 8 octobre 1989 (éd. Osiris) (Horlieu Éditions).

Suomen Sisun kirjopesuohjelmaa... osa II

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (PS): "Mielestäni järjestöä pitää määritellä järjestön toiminnan kautta ja järjestön jäsenten mielipiteiden kautta, enkä koe että Suomen Sisu olisi äärioikeistolainen järjestö."
Toimittaja Jan Andersson (YLE): "Sitähän tässä yritän määritellä mielipiteiden kautta.   Mainitsin äsken tämän herra Jani Alanderin joka sanoo olevansa julkirasisti ja ylpeä siitä."
Halla-aho: "Joo minun mielestäni tämä on aika hölmösti kirjoitettu, mutta kuten puheenjohtaja Immonen tuossa sanoi, mehän varmasti kaikki haluamme uskoa että ihminen voi muuttua myönteiseen suuntaan."
Andersson: "Eli hallituksen jäsenelle halutaan antaa uusi mahdollisuus?"
Halla-aho: "No vaikka näin."

(YLE A-studio Talk 14.3.2013)↓

 

← Kuvassa Suomen Sisun t-paita kirjopesussa.

Esipesu

Bloggasin maanantaina 11. maaliskuuta 2013 eli Suomen Sisun "suurkäräjien" jälkeisenä päivänä otsikolla "Suomen Sisun kirjopesuohjelmaa odotellessa" (US Puheenvuoro).

Muuan nimimerkillä esiintynyt sähköpostittaja kiitti blogituksestani ja kertoi seuranneensa keskustelua Homma-forumilla juuri ennen Sisun "kevätsuurkäräjiä". Tähän keskusteluun sisältyi Sisun uudenkin hallituksen ja yhdistyksen linjan kannalta mielenkiintoisia kommentteja.

"Nuoruuden hölmöyksiä"?

Kuten aiemmassa bloggauksessani mainittiin, Suomen Sisun hallituksen eli "käräjien" jäsenenä ja "kirjurina" ainakin vuonna 2008 toiminut Jani Alander valittiin myös uuteen hallitukseen, "rivijäseneksi" kuten hän itse tuoreeltaan Hommaforumilla toteaa.↓

Samainen Alander kirjoitteli joulukuussa 2008 perustetun Homman edeltäjällä, Suomen Sisun Kansallismielisellä keskustelupalstalla, nimimerkillä Hengist Duval muun muassa seuraavaa (pahoittelen tässä ja muissa allaolevissa lainauksissa esiintyvää törkeää kielenkäyttöä):

»Paskat imagon luomisesta...
...ollaan vaan rehellisiä itsellemme. Ainakin allekirjoittanut julkisisulaisena ja hallituksen jäsenenä voin sanoa suoraan, etten pidä neekereistä, ählämeistä ja muusta roskaväestä paskan vertaa. Se ei ole Sisun kanta, mutta ehkä monen sisulaisen kanta.«↓

(On valitettavaa, että näiden törkeyksien julkituominen vaatii niiden toistamista. Toivottavasti lukijalle on itsestään selvää, etten hyväksy näiden lainausten sisältämää rasistista vihapuhetta.)

Julkisisulainen Alander esiintyi viisi vuotta sitten myös julkirasistina ja julisti, ettei "tule tukemaan mitään kompromissi- ja ynnyttelylinjaa. En nyt enkä koskaan":

»No ainakin minä olen...

... julkirasisti ja en tule tukemaan mitään kompromissi- ja ynnyttelylinjaa. En nyt enkä koskaan. Toivon että muiltakin palstan ylläpitäjiltä ja Sisun hallituksen jäseniltä löytyy yhtä paljon selkärankaa. Ryhtymällä antirasismi pelleilyyn pelaamme vastustajan säännöillä ja viime kädessä heidän pussiinsa.

Palsta on mielestäni Sisun palsta, perustelut olen esittänyt jo aiemmin, mutta siitä huolimatta Sisun mielipiteet eivät ole palstan mielipiteisiin sidonnaisia. Sisun mielipiteitä ovat vain käräjien ja suurkäräjien viralliset kannanotot.

T. Jani Alander, Suomen Sisun kirjuri.«↓

Vuonna 2008 Alander eli "Hengist Duval" kirjoitteli myös äärioikeistolaisella, "White Pride World Wide" -iskulausetta tunnuksenaan kantavalla Stormfront-sivustolla ja totesi toimivansa "Sisun palstalla [...] moderaattorina".↓

A-studion Talk-ohjelmassa 14.3.2013, Immosen kerrottua Suojelupoliisin antaneen puhelimitse synninpäästön Suomen Sisulle ("aivan samanlaisena rekisteröitynä yhdistyksenä kuin mikä tahansa rekisteröity yhdistys"), toimittaja Andersson viittasi Suojelupoliisin päällikön Kari Harjun niin ikään A-studiossa esittämään aikaisempaan arvioon, jonka mukaan Suomen Sisu on Supon "mielestä äärioikeistolaisia ajatuksia esille tuova ryhmä". Immonen väitti suorassa lähetyksessä, ettei ole "tämmöiseen väitteeseen törmännyt". Ilmeisesti uusi puheenjohtaja ei oikein tunne yhdistyksensä lähihistoriaa?

Tämän jälkeen toimittaja nosti esiin Suomen Sisun hallituksen jäsenen Jani Alanderin jo yllä lainatun "julkisisulaisena" ja hallituksen jäsenenä esittämän julistuksen vuodelta 2008 ja kysyi, "voiko tätä enää selvemmin sanoa". Immonen totesi tähän, että Alander on "nuoruudessaan kirjoitellut hölmöyksiä internetin keskustelupalstoilla", johon Andersson muistutti: "Vuonna 2008." Jani Alander on syntynyt vuonna 1979, joten julistaessaan julkirasismiaan hän on ollut 29-vuotias.

Ennen oli ennen, nyt on nyt?

Saamani sähköposti sisälsi seuraavanlaisia näytteitä ex-kirjurin, nykyisen hallituksen "rivijäsen" Alanderin julkaisuista Hommaforumilla, ajalta muutamaa päivää ennen "suurkäräjiä":

4.3.2013:

"Ja edelleenkin mitä helvettiä siitä äärioikeistolaisuudesta. Minä olen nationalisti, ja minä olen äärioikeistolainen"

5.3.2013:

"Klassinen nationalismikin, mitä Sisun vanha periaateohjelma hyvin ilmaisee, on näissä piireissä rasismifasismia. Ja miksei, nationalismi kun suuntautuu etniseen kansakuntaan, ei passiin ja lipun väreihin kuten patriotismi, nationalismi on aina tietyn sangen lavean määritelmän kantilta katsoen rasismia."

5.3.2013:

"Kysymys, onko se että tunnustaa rotujen (gneettisten suurklusterien, younameit tms.) olemassaolon rasismia? Jos on niin sittenhän asiassa ei ole mitään keskusteltavaa. Sitten sitä ollaan rasistifasisteja. Tosin siinä tapauksessa luonto itsessään on rasistifasistinen.

Toinen juttu, no siihenhän minä en voi Sisun puolesta vastata, mutta itse pitäisin pääsääntöisesti valkoihoista tervetulleempana Suomeen. Mutta minäpä olenkin kansanryhmää vastaan kiihottelusta tuomittu rasisti."

5.3.2013:

"Lähtökohtaisesti lähden siitä että Suomi on pääsääntöisesti suomalaisten maa. 'Suomalaiset' taas ovat etninen ryhmä siinä missä 'somalitkin'. Eräs ryhmän 'suomalaiset' piirre on se, että suomalaiset ovat valkoiseen rotuun kuuluva etninen ryhmä. Siinä missä vaikkapa somalit eivät. Nyt kysymys kuuluu, jos Suomi on suomalaisten maa niin kannattaako meidän suosia maahanmuutossa meitä lähempänä olevien etnisten ryhmien edustajia, vaiko meistä kaukana olevien etnisten ryhmien edustajia? Varsinkin jos haluamme säilyttää tämän maan etniset erityispiirteet?

Minulle vastaus on päivänselvä, mutta sehän nyt sattuu olemaan nykyään rasismia. Puhtaimmillaan."

5.3.2013

"Ja tuo rotupuhtaus tässä yhteydessä tarkoittaa kansan etnisten erityispiirteiden vaalimista. Jos ei moisia halua säilyttää niin EI VOI OLLA nationalisti."

5.3.2013:

[Lainaus käyttäjältä: kaneh_bosm - 05.03.2013, 18:41:33

"Niin minun mielestäni etnisyydellä tai rodulla ei pitäisi olla mitään merkitystä kun valitaan ketkä saavat muuttaa Suomeen. Ja rasismiahan se ihonvärin perusteella valikoiminen nimenomaan on.

Onko mielestäsi Suomessa syntynyt neekeri oikeasti suomalainen? Onko Lapissa asuva saamelainen oikeasti suomalainen? Kuinka monta sukupolvea täytyy Suomen rajojen sisällä syntyä, että jotain voi sanoa suomalaiseksi? Entä jos etnisesti puhdas suomalainen tekee afrikkalaistaustaisen kanssa lapsen. Onko hän oikea suomalainen?"]

[Alander:]

"No sinähän et mitä ilmeisimminkään kansallismielinen. Vaan kannattanet mitä selkeimmin ajatusta Suomi kuuluu kaikille, ilmeisesti isoin ero no borders porukkaan lienee lähinnä maahanmuuton hyötynäkökohta. Minä taas kannatan Suomea pääsääntöisesti suomalaisten maana. Ja siihen näkemykseen maahanmuuton rajoittaminen etnisin perustein sopii kuin nyrkki silmään.

Lyhyet vastaukset:

1. Ei. Ja katsoen esimerkkiäsi voisiko tuo neekeri olla vaikka saamelainen?

2. Ei, hänhän on etniseltä ryhmältään saamelainen. En minäkään voi vain julistautua saamelaiseksi. Enkä muuttuisia saamelaiseksi Utsjoelle muuttamalla.

3. No tuo on niitä liukuvia käsityksiä, mihin on hankalaa sanoa tiettyä lukua. Ihan sama kuin vaikka kuinka monta astetta lämpöä pitää olla että on kuuma.

4. Ei. Etniseltä kantilta parhaimmillaankin puolisuomalainen."

5.3.2013:

"Ja oletusarvoisesti jos lähdetään siitä näkökannasta, että Suomi ei kuulu kaikille vaan pääsääntöisesti suomalaisille, on maahanmuuton rajoittaminen etnisin perustein aivan ok. Ja erinomaisen linjassa kansallismielisen ajattelun kanssa. Tietysti tässä tulee melkoisen selväksi että tietyltä näkökantilta ja määritelmältä katsoen kansallismielisyys on rasistista. Mutta mitä muuta voi odottaakaan."↓

Muuttuuko Sisu — ja mihin suuntaan?

Kuten aluksi esitetystä lainauksesta kävi ilmi, suomensisulaisen kansanedustaja Jussi Halla-ahon mukaan Suomen Sisua tulisi määritellä järjestön toiminnan kautta ja järjestön jäsenten mielipiteiden kautta.

Jos tosiaan on niin, että Sisun hallituksen jäsenen kanta ei ole "Sisun kanta, mutta ehkä monen sisulaisen kanta", ja Sisua tulisi kuitenkin Halla-ahonkin mukaan arvioida sen jäsenten mielipiteiden perusteella, miten me nyt sitten määrittelisimme Suomen Sisun kannan?

Yllä lainatun hallituksen jäsenen järkeilyn mukaan kansallismielisyys, äärioikeistolaisuus ja rasismi näyttäisivät olevan erottamattomia. Onko tämä nyt sitten erehdys vai paljastus, arvon kansallismieliset?↓

Kuten 11.3. totesin, samojen vanhojen aktiivien ja heidän tausta-aatteidensa ilmeisestikin edelleen muodostaessa Suomen Sisun "tahritun" ytimen, kirjopesuohjelmasta taitaa tulla varsin kuluttava.

(Tämä teksti on julkaistu samaan aikaan myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla).

 

---

VIITTEET

1. A-studio Talk, 14.3.2013, noin kohdasta 8:20 alkaen.↑
2. Homma 10.03.2013, 15:56:27.↑
3. Kansallismielinen keskustelupalsta, 31.10.2008.↑
4. Stormfront, 04-04-2008, 05:52 PM.↑
5. Homma, 4.-5.3.2013.↑
6. Ks. m. Jussi Jalonen, "Suomen Sisu ja A-talk", 14.3.2013.↑

Suomen Sisun kirjopesuohjelmaa odotellessa

Päivitetty viimeksi 12.3. n. kello 11:40

Suomen Sisu -järjestö kokoontui "suurkäräjilleen" Helsingissä 10.3.2013 ja vaihtoi puheenjohtajaa. Yhdistyksen on tarkoitus siivota "tahrittua" julkisuuskuvaansa. Puhdistus aloitettiin verkkosivuilta, poistamalla alun perin vuosituhannen vaihteesta peräisin oleva, surullisenkuuluisa periaateohjelma. Yhdistyksen väistyvän puheenjohtajan puheista voisi myös saada sellaisen käsityksen, että Suomen Sisu on päättänyt luopua monikulttuurisuuden torjumisesta ja ryhtyä puolustamaan monikulttuurisuutta... Itse asiassa puheella "monikulttuurisuuden säilyttämisestä" tarkoitetaan aivan samaa kuin aiemmin monikulttuurisuuden torjunnalla: "luonnollisen monimuotoisuuden" puolustamista "luonnotonta sekoittumista" vastaan.

Suomen Sisun uudistumisfarssi

Perjantaina 1. maaliskuuta 2013 Verkkouutiset-lehti julkaisi yhden iltapäivän aikana peräti kolme eri artikkelia Suomen Sisusta ja järjestön vuosikokouksesta eli "suurkäräjistä". Ensimmäinen näistä kertoo, että Perussuomalaisten oululainen kansanedustaja Olli Immonen on kutsuttu kokoukseen juhlapuhujaksi. Uutisessa kerrotaan:

»Suomen Sisun puheenjohtajana toimii kemian opiskelija Paula Päivike. Järjestö pyrkii edistämään Suomen kansan olemassaoloa, "luonnollista" sukupuoli-identiteettiä, rangaistuksia "vahingollisille" mielipidevaikuttajille ja kansallisylpeyttä.«

Nämä luonnehdinnat järjestön tavoitteista on poimittu Suomen Sisun periaateohjelmasta, jonka uusin versio löytyi vielä 1.3.2013 yhdistyksen verkkosivuilta. Periaateohjelmasta on olemassa ainakin kaksi versiota, alkuperäinen vuosituhannen vaihteen tienoilta (1998-2001) ja hieman päivitetty versio vuodelta 2006.

Verkkouutisten kello 13:51 julkaistun jutun loppuun on lisätty seuraavat merkinnät:

»Päivitys klo 15.09: Kutsuttujen nimilista poistettu. Suomen Sisu poisti virheellisen listan Facebook-sivuiltaan.
Päivitys klo 17.24 Suomen Sisu poisti periaateohjelmansa internet-sivuiltaan.«

Verkkouutisten päivän toinen, kello 15:22 julkaistu Suomen Sisu -aiheinen uutinen kertoo, että Facebook-tunaroinnin takia kokoukseen kutsuttiin erehdyksessä henkilöitä, jotka eivät ole järjestön jäseniä, ja tämä virheellinen osanottajalista vuoti julkisuuteen.

Kolmaskin uutinen liittyy ensimmäisen päivityksiin.

»Suomen Sisu poisti perjantaina periaateohjelmansa internet-sivuiltaan Verkkouutisten artikkelin jälkeen. Päivikkeen mukaan ohjelmaa ollaan uudistamassa.«

Päivike protestoi Verkkouutisten aiempaa uutisointia vastaan:

»Paula Päivikkeen mukaan Suomen Sisu tavoittelee monikulttuurisuuden säilyttämistä, ei rotupuhtautta. Järjestö on elänyt hiljaiseloa viime vuodet, ksoka aktiivisia jäseniä ei ole ollut.
Suomen Sisun puheenjohtaja Paula Päivike sanoo, että Suomen Sisu ei ole äärioikeistolainen järjestö. Hän sanoutuu irti luonnehdinnoista, joita Verkkouutiset käytti Suomen Sisusta.«

Periaateohjelmaan kirjattu periaate, jonka mukaan "luonnollisen monimuotoisuuden hävittämisen monikulttuurisuuden harhaanjohtavalla nimellä on loputtava", tarkoittaakin nyt siis "monikulttuurisuuden säilyttämistä"? Monikulttuurisuuden "harhaanjohtava nimi" on ilmeisesti korvattava nimellä "monikulttuurisuus", mutta aidommin ymmärrettynä?

Toki "säilyttämisestä" puhutaan jo periaateohjelman ensimmäisessä väliotsikossa, jonka mukaan Suomen Sisun periaatteena on "[k]ansamme olemassaolon ja kehityksen turvaaminen sekä todellisen ja luonnollisen monimuotoisuuden säilyttäminen". Tuon otsikon alla sanotaan muun muassa seuraavaa:

»Kaikki kansat, rodut ja kulttuurit ovat sinällään arvokkaita, ja niiden luonnonmukainen kehitys on turvattava. Ihmiskunnan luonnollisen monimuotoisuuden hävittäminen monikulttuurisuuden harhaanjohtavalla nimellä on loputtava. Kansoja ei saa luonnottomalla tavalla sekoittaa keskenään ja tuhota luonnollisesti kehittyneitä kulttuureita tuomalla tilalle globaalin alakulttuurien kirjon.«

Verkkouutisten jutun mukaan Paula Päivike sanoo periaateohjelmasta seuraavasti:

»Siinä puhutaan kansoista, ei roduista. Kansoja me ajattelemme kulttuurisesta näkökulmasta. Se että pitää saada eri ihmiset sotkettua samaan paikkaan, joo kiva, tulee kulttuurista värinää, mutta se kestää vain hetken aikaa. Sitten ihmiset sulautuvat ja tulee yksi kulttuuri.«

Ehkäpä puheenjohtaja oli yhdistyksensä hiljaiselon aikana unohtanut periaateohjelman täsmällisen sanamuodon? Tätä asiaa on kuitenkin hankala tarkistaa ainakaan Suomen Sisun verkkosivuilta, sillä Verkkouutisten mukaan periaateohjelma tosiaankin poistettiin perjantain 1.3. aikana, verkkolehden ensimmäisen ja kolmannen uutisen välillä.

Olisikin Suomen Sisulta ihan reilu ele tehdä itse selkoa periaateohjelmansa kehittymisestä, sanoista jotka ohjelmasta on poistettu ja sanoista jotka siihen on mahdollisesti lisätty. Tähän varmaankin tulee tilaisuus uuden periaateohjelman julkaisun yhteydessä?

Sunnuntaina 10.3.2013 Suomen Sisu järjesti sitten "suurkäräjänsä". Samana päivänä julkaistiin järjestön uudet kotisivut, joilla uudeksi puheenjohtajaksi päivän kokouksessa valittu Olli Immonen kertoo järjestön uudesta suunnasta. Hänen mukaansa "median vääristelyiltä ja huhupuheilta on korkea aika katkaista siivet ja esitellä järjestö jatkossa sellaisena kuin se todellisuudessa on". Immonen tuomitsee rasismin mutta kokee samaan aikaan huomattaviksi yhteiskunnallisiksi ongelmiksi "esimerkiksi massamaahanmuuton, monikulttuurisuuden ja maamme islamisoitumisen ongelmat" sekä suomalaisuudenliittolaisena myös "pakkoruotsin".

"Harhakuvat" Suomen Sisusta

Ainakin Iltalehti ja Helsingin Sanomat uutisoivat 10.3.2013 Olli Immosen nimittämisestä Suomen Sisun uudeksi puheenjohtajaksi. Iltalehdelle Immonen toteaa: "Esimerkiksi medialla ja niin sanotulla poliittisella vastapuolella on ollut mahdollisuus itse keksiä, mitä Sisu on. Ensimmäinen tehtävä on nyt lähteä oikomaan näitä harhakuvia." Keskeinen näistä "harhakuvista" näyttäisi olevan, että Suomen Sisu olisi rasistinen järjestö.

Mistähän nämä "harhakuvat" rasistisesta, äärioikeistolaisesta järjestöstä ovat syntyneet?

Helsingin Sanomat julkaisi Nyt-liitteessään Immosesta 16.6.2011 kriittisen, lähes satiirisen henkilökuvan "Vieras mies kaupungissa". Jutussa kerrotaan, miten Immonen käytti muutama vuosi sitten runsaasti aikaa muun muassa Hommaforumille ja omaan blogiin kirjoittamiseen sekä lukemiseen. Luettuihin kirjoihin kuuluivat Jussi Halla-ahon Kirjoituksia uppoavasta lännestä, Timo Vihavaisen Länsimaiden tuho ja muslimivastainen Islamin musta kirja. Immonen kirjoitteli blogia, jonka tekstien otsikoita olivat mm. "Vastaanottokeskuksissa tikittää aikapommi", "Islamin ongelmasta ja kulttuurien yhteentörmäyksestä" ja "Euroopan islamisoitumisesta paljon ongelmia".

»Hän haluaa kitkeä monikulttuurisuuden, luopua humanitaarisesta maahanmuutosta ja pitää Suomen Suomena.

Eipä hän ole paljon sen ulkopuolella käynytkään.«

Jutussa Immoselta kysytään, missä päin pääkaupunkia hänen mielestään "konkretisoituvat Helsingin uhat". Hän vastaa:

»"Olen vähän miettinyt, että Itäkeskushan se tietysti on, missä on paljon sellaista maahanmuuttajaa, jotka elää eristäytyneessä tilassa, eikä ole mukana vallitsevassa yhteiskunnassa."

Selvä. Milloin olet käynyt siellä viimeksi?

"En koskaan."«

(Lue lisää...)

On toki mahdollista saivarrella, ettei "islamisaatiolla" ja "kulttuurien yhteentörmäyksellä" pelottelu ole rasismia. Rasismi on kuitenkin nimeään ja rotuoppeja vanhempi ilmiö, eikä esimerkiksi islamofobian kutsuminen rasismiksi ole mitenkään mielivaltaista. Rasismi on aina ollut (myös) "kulttuurista" rasismia.

"Nyt natsileimasta pyristellään eroon" — ennen ja nyt

Suomen Sisun aikaisemmista vaiheista on saatavilla runsaasti materiaalia esimerkiksi aktiivisten bloggaajien kerättyä esimerkkejä Homma-forumin edeltäjältä, sittemmin käyttäjätunnistuksen taakse piilotetuilta Kansallismielisiltä keskustelusivuilta, joita ei moderoitu yhtä tarkasti kuin Hommaa. Homma-nimitystä käytettiin kuitenkin jostain syystä ilmeisesti jo Kansallismielisellä keskustelupalstalla, ainakin hieman ennen Homman perustamista, kuten esimerkiksi ketjussa "Juuri tällaisen takia Homma vesittyy". Hengist Duval -nimimerkki kommentoi tuossa keskustelussa:

»Paskat imagon luomisesta... ...ollaan vaan rehellisiä itsellemme. Ainakin allekirjoittanut julkisisulaisena ja hallituksen jäsenenä voin sanoa suoraan, etten pidä neekereistä, ählämeistä ja muusta roskaväestä paskan vertaa. Se ei ole Sisun kanta, mutta ehkä monen sisulaisen kanta.« (Suomen Sisun Kansallismielinen keskustelupalsta, 31.10.2008.)

Nimimerkki Hengist Duval on Suomen Sisun keskustelupalstalla allekirjoittanut kommenttejaan nimellä Jani Alander. "Alander on oman kertomansa mukaan ollut Hommaforumilla aina omalla nimellään, ei millään nimimerkillä", kuten saamassani kommentissa todetaan. Tämä ei sulje pois sitä, että Kansallismielisellä keskustelupalstalla Alander olisi vielä käyttänyt nimimerkkiä.

Alander on toiminut Sisun hallituksen jäsenenä ja "kirjurina" ainakin vuonna 2008. Hänet valittiin Sisun hallitukseen myös alkavalle kaudelle "kevätsuurkäräjillä" 10.3.2013.

Toinen keskeinen Suomen Sisun aktiivi, 1990-luvulla "urheilu- ja nuorisoseura" Sinimustia henkiin herätellyt ja nykyisin Espoossa perussuomalaisten kaupunginvaltuutettuna vaikuttava Teemu Lahtinen käytti tuolla foorumilla nimimerkkiä Thule. Tätä myyttiseen pohjolaan viittaavaa Thule-nimeä on kuitenkin Sisun alkuvaiheissa käytetty myös kollektiivisesti:

»Alun alkujaan Suomen sisu sai alkunsa pienestä kirjakaupasta eteläisessä Helsingissä. Mikko Mikonmaan Burning Books -liike myi "vaikeasti saatavaa" kirjallisuutta. Kaupassa kävijöistä sukeutui Thule-seura, ja siitä sitten Suomalaisuuden liiton nuorisojärjestöksi Suomen sisu ry.« (Matti Mörttinen, "Sisu-puolue — uuden eduskunnan jokerikortti ja aikapommi", Aamulehti 22.4.2011.)

Thule-seuralla on historiallinen kaimansa tai kenties esikuvansa: okkultistinen, arjalaisten alkuperää tutkinut Thule-Gesellschaft, joka rahoitti Saksan kansallissosialistista puoluetta (Wikipedia).

Vierailin itse joskus 1990-luvulla Burning Books -kirjakaupassa, tietämättä liikkeestä mitään. Kauppa oli pullollaan militariaa, sota-aiheista kirjallisuutta, josta suuri osa käsitteli Saksan Wehrmachtia, ja niin ikään aiheeseen liittyvää keräilyesineistöä. Kauppiaan aatteellinen suuntaus vaikutti kutakuinkin ilmeiseltä — mikään pasifistinen kukkahattu kyseessä ei ainakaan näyttänyt olevan. Poistuin ostamatta mitään.

Suomen Sisulla oli aiemmin sivuillaan lista suositellusta kirjallisuudesta, josta Aamulehti kertoi 11.3.2011 seuraavaa: "Natsi-ideologi Alfred Rosenberg, Ku Klux Klanin pomo David Duke, rotuteoreetikko Tatu Vanhanen.Kirjoissa kielletään myös juutalaisten kansanmurha, holokausti. Teokset vievät ajatukset synkille urille. Suomen Sisun nettisivuilta muutama vuosi sitten poistettu luettelo viestii natsismista. Nyt natsileimasta pyristellään eroon."

Aivan kuten vanha periaateohjelmakin, äärioikealle kallellaan oleva kirjalista löytyy edelleen verkkoarkistosta. Toki listalta löytyy myös esimerkiksi Marxin ja Engelsin Kommunistinen manifesti, ehkäpä historiallisena kuriositeettina, ja Nietzschen teoksia, joista äärioikeisto on perinteisesti hakenut innoitustaan niiden sisältöä kovinkaan hyvin ymmärtämättä.

Suomen Sisun vanhat sivut löytyvät muiltakin osiltaan verkkoarkistoista, mukaanlukien usein kysyttyjä kysymyksiä -palsta. Siellä vastataan muun muassa kysymykseen "Mikä monikulttuurisessa tai monietnisessä yhteiskunnassa on niin pelottavaa?", seuraavasti:

»Kansallismieliset näkevät parempana kokonaisen maailman, jossa on monia kulttuureita, kuin maailman, jossa yksittäisissä valtioissa ei ole yhtään kulttuuria, vaan lukuisia alakulttuureja. Sanana "monikulttuuri" on harhaanjohtava, sillä asiaa ajavien kuvailema yhteiskunta on itseasiassa pienten monokulttuurien muodostama sekakulttuuri, kuten Yhdysvalloissa tai muissa siirtolaisuuteen perustuvissa valtioissa, sekä useissa Afrikan valtioissa, joiden rajat ovat siirtomaa-aikakaudelta, eivätkä noudata kansallisia rajoja. Tällainen yhteiskunta ei olemassa olevien esimerkkien valossa ole kenellekään turvallinen tai yleensäkään toimiva.

Vuosisatojen kuluessa suomalainen yhteiskunta on rakentunut nykyiseen, hyväksi havaittuun muotoonsa. "Hyvä" on tässä ymmärrettävä suhteellisesti. Suomalainen malli on toiminut ja toimii paremmin kuin esimerkiksi afrikkalainen malli, joka on afrikkalaisten rakentama. Yksinkertaistettuna: siirtämällä afrikkalaiset tänne, siirretään tänne myös afrikkalainen malli. Mikäli kansainvaellus on niin nopeaa, että integraatiovauhti jää maahanmuuttovauhdin jalkoihin, ei yhteiskunnan yhtenäisyys ja sitä kautta toimivuus ole enää taattua. Suomi ei ole kyennyt integroimaan edes Inkeristä tulleita paluumuuttajia; kunka sitten voisimme integroida kaukaisempien kulttuurien edustajia? Jos omatkin syrjäytyvät, niin on turha lähteä hulluttelemaan!«

Kavahtaessaan "luonnotonta" monikulttuurisuutta sisulaiset siis kavahtavat eri kulttuurien sulatusuunimaista sekoittumista, globaalia sekakulttuuria joka muodostuu monenmoisista alakulttuureista. He siis kaipaavatkin jonkinlaista suomalaiskansallista yhtenäiskulttuuria.

Olli Immonen kertoi tätä yhtenäiskulttuuria koskevista huolistaan Nyt-lehdelle myös seuraavaa:

»Vastaan on tullut paljon ihmisiä, jotka ulkonäkönsä perusteella eivät selvästikään ole sopeutuneet moderniin suomalaiseen yhteiskuntaan.«

Lukija saattaisi kuitenkin ihmetellä, eikö suomalaiskansallista identiteettiään vaaliva tuulipukukansa tosiaan saa enää laulaa karaokessa alkujaan italialaista käännösiskelmää "Olen suomalainen" tai pitää jalassaan vaikka tuohivirsuja, siinä missä muslimimaahanmuuttajat saavat rauhassa pukeutua hijabiin, niqabiin tai jopa burqaan?

Tulevathan Suomen Sisunkin vaikutteet pitkälti ulkomailta, kuten brittifasisti Oswald Mosleylta:

»Meidän on palautettava elämän tasapaino ja havaittava sen merkitys. Ihminen on vapauttanut luonnon voimat, samoin kuin on itse irtautunut luonnosta - tässä on kuolettava vaara, joka on heijastuu aikamme henkisessä romahduksessa.«

Lainaus on Suomen Sisun vanhoilta verkkosivuilta, sivulta jota on "viimeksi päivitetty 23.1.2006".

Samojen vanhojen aktiivien ja heidän tausta-aatteidensa ilmeisestikin edelleen muodostaessa Suomen Sisun "tahritun" ytimen, kirjopesuohjelmasta taitaa tulla varsin kuluttava.

Lopuksi hieman pehmentävää huuhteluainetta...

Jos tuo menneisyyden haltuunotto (saks. Vergangenheitsbewältigung) onnistuu ja Suomen Sisu kykenee todella uudistumaan, ollakseen tulevaisuudessa "puoluepoliittisesti sitoutumaton moderni ja maltillinen kansallismielinen yhteistyöjärjestö" ilman historiansa ja esihistoriansa värjäävää painolastia, hyvä niin. En kuitenkaan panisi rahaa likoon. Sinimustat tahrat ovat monesti kiusallisia.

Julkisuuskuvan pehmentäminen on tietysti hyvin helppoa. Sulkihan Jussi Halla-ahokin taannoin Facebook-sivunsa suurelta yleisöltä — ja toimittajilta, samalla kun toimittajat voivat toki tehdä oman osansa tässä pehmennyksessä.

Katso myös esimerkiksi nämä:

• Suomen Sisun suurkäräjät levähti pannukakuksi
• Suomen Sisun vanhat verkkosivut arkistoituina
• Sisu-puolue — uuden eduskunnan jokerikortti ja aikapommi
• Pahamaineisen Suomen Sisun jäseniä ehdolla Soinin riveissä
• Suomen Sisun vanha kirjasuosituslista
• Salanatsit sanahippasilla?

Heidegger — ajattelun aiheita (2006)

Jussi Backmanin ja Miika Luodon erinomaisella otteella toimittama artikkelikokoelma Heidegger — ajattelun aiheita (Tampere: niin & näin, 2006) on hiljattain julkaistu ilmaisena PDF-kirjana: Lataa ja varmista. Oma vaatimaton kontribuutioni löytyy sivuilta 81-96.

Muistakaa te kaikki jotka tästä sivu kuljette...

Muistakaa te kaikki jotka tästä sivu kuljette,
kuten te olette nyt, olin minäkin kerran.
Kuolemassa tekin silmät ainiaaksi suljette:
kuten minä olen nyt, tulette tekin olemaan.
Siihen kunnes koittaa tunti Tuomiopäivän Herran,
täällä Thomas Gooding vuottaa, makaa haudassaan.

Kuvassa on Thomas Goodingin hauta Norwichin katedraalissa. Piirtokirjoituksen suomennos Pajari Räsänen. Teoksessa Richard Stemp, Kirkkojen ja katedraalien kieli, suom. Pajari Räsänen, Juho Gröndahl ja Nina Tarvainen (Helsinki: Nemo, 2011), 46. Alkuteksti:

All you that do this place pass bye
Remember death for you must dye.
As you are now then so was I
And as I am so shal you be.
Thomas Gooding here do staye
Wayting for Gods Judgement daye.

Suuri ja mahtava vasemmiston pelko

»Se on suuri ja mahtava kommunismin pelko
mutta kenellä on siitä selko?«

Tuo Mikko Saarelan riimittelemä säepari on yllättävän ajankohtainen Suomessa (ja somessa) vuonna 2013.

Tehdään nyt heti selväksi (aivan kuin tällainen ilmoitus koskaan muka takaisi, että asia todella tulee kaikille lukijoille selväksi): näin lainaamalla Eppu Normaalin laulua "Suuri ja mahtava" (Hatullinen paskaa, 1984) en tarkoita vähätellä Stalinin puhdistuksia, Tšekkoslovakian miehitystä, Pol Potia tai Punaista Armeijakuntaa, saati näitä kohtaan tunnettua ja tuntemaani aiheellista vastenmielisyyttä. Ihmettelenpä vain, miten nämä asiat (Stalin, punaiset khmerit, Baader-Meinhof-ryhmä, jne.) muka liittyvät demokraattiseen, parlamentaariseen vasemmistoon, tai miten mikään näistä muka liittyy anarkismiin.

Suomessa (tai somessa) vuonna 2013 puhe "äärivasemmistosta" tuntuu olevan suurimmaksi osaksi pelkkää retoriikkaa. Puhe äärioikeistosta (vaikka siinäkin niputtamisessa on omat ongelmansa) ei sitä valitettavasti ole.

Ihmettelen joka tapauksessa suuresti sitä, miten juuri äärioikeisto näköjään haluaa rehabilitoida kommunismin kutsumalla kaikkea ihmisoikeuksien, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolustamista sekä syrjinnän ja väkivallan vastustamista kommunismiksi, vaikka moni oikeistolainenkin on näissä asioissa kunnostautunut.

Esimerkiksi Hommaforumilla asiasta saatetaan tietysti olla toistakin mieltä: "Äärioikeisto sanan käyttö on vain kommunistien propagandaa, millä koitetaan leimata kaikki muut, kuin kommunistit yhdeksi pahaksi äärioikeistoksi" (nimimerkki capedcrusader 1.2.2013).

   

Hevonkenkäteoriaa

Rasismin ja äärioikeiston vastustajana on kunnostautunut myös aktiivinen kokoomuslainen Ossi Mäntylahti.

Toisaalta Ossi Mäntylahti kuuluu valitettavasti myös niihin oikeistolaisiin, jotka perusteettomasti yhdistävät demokraattisen, parlamentaarisen ja ulkoparlamentaarisen, rauhanomaisen vasemmiston "äärivasemmistoon". "Ääri"-etuliite on nimittäin tapana liittää poliittiseen väkivaltaan tai sen lietsomiseen.

Otan Ossi Mäntylahden kannanotot nyt blogitekstin aiheeksi hänen omasta kehotuksestaan, esimerkkinä vääristelevästä ja mahdollisesti tarkoitushakuisesta "äärivasemmistoa" koskevasta kirjoittelusta.

Mäntylahti kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoro-blogiinsa 7.2.2013 otsikolla "NRA ja ääriryhmät riisuttava aseista". NRA:ta käsittelevä pieni osuus on asiallinen ja aiheellinen, mutta tämän Puheenvuoro-blogauksen avaa sisällöltään erittäin kyseenalainen johdantojakso jossa Mäntylahti vetoaa niin sanottuun hevosenkenkäteoriaan:[*]

»Vasemmistolaisryhmät järjestivät poliittisen tilaisuuden, jonka tiesivät varmasti provosoivan fasistisia nahkapäitä. Aktivistit osasivat odottaa tilaisuuden aiheuttavan kahnausta. Mutta sen sijaan, että yhteenottoa olisi aktiivisesti pyritty välttämään, sitä lähdettiin tietoisesti hakemaan. Vasemmistoaktivistit astuivat myös itse rikoksen tielle järjestämällä tilaisuuteen portsareiksi laittomasti aseistautuneita mustapaitojaan. Kun klanipäät sitten alkoivat rähistä, turvautuivat kummatkin osapuolet kättäpidempään.
Asiaa tarkastellessa on erittäin oleellista pystyä näkemään uhri- ja säälipääoman keräämisen taakse. Heti kahakan jälkeen sosiaalisessa mediassa ja vasemmistolehdistössä levitettiin aktiivisesti väitteitä siitä, että puolustajilla olisi ollut käytössään vain huonekaluja. Vasemmistomedia ei millään tavalla pyrkinyt itse selvittämään tapahtumien kulkua, vaan antoi mieluummin palstatilaa puhtaalle spekulaatiolle ja pyrki näin voimistamaan ideologista mustavalkoista kuvaa hyvän ja pahan yhteenotosta.
Jyväskylän tapauksessa on kyseessä poliittisesti motivoitu kahakka, jossa kumpikin puoli käytti lyömäaseita.«

Kansan Uutisten Kaasuputki-blogia kirjoittava Jami Järvinen kiinnitti Facebookissa osuvasti huomiota tuon tekstinpätkän vääristelevään sisältöön:

Kaasuputki kommentoi kuvaa seuraavasti:

»Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalveluun oli 7.2.2013 ilmestynyt outoa puppua, jota eräs kokoomuslainen yrittää myydä totuutena. Tarkastellaanpa siis avainkohtia.

1. Tapahtumien kulku ei ole ”varsin selvä”. Kukaan ei esimerkiksi tiedä, miksi tilaisuuteen hyökättiin.

2. Yrittääkö kirjoittaja esittää, että poliittiset tilaisuudet olisivat automaattisesti epäilyttäviä? Onko tietokirjasta keskusteleminen poliittista? Koskeeko tämä myös hänen oman puolueensa, Kokoomuksen, tilaisuuksia, joissa niin ikään on esiintynyt samanlaista ”kahakointia”? (http://www.nelonen.fi/uutiset/kotimaa/244964-rasistit-iskivat-kokoomusehdokkaan-kimppuun-oulussa)

3. Minihame provosoi raiskaajia, uhri on syyllinen, musta on valkoista.

4. Järjestäjät ilmoittivat poliisille, että heitä on uhkailtu. Kirjaston vahtimestari soitti poliisille heti sisäänpyrkijät nähdessään. (http://www.uljas.net/poliisi-sai-tiedon-mahdollisesta-uhasta-jyvaskylassa/)

5. Tätä ei näemmä edes yritetä todistaa, kunhan vain typerästi panetellaan. Jos kirjoittaja haluaa esiintyä totuuden torvena, kannattaisi suorat väitteet lähteistää.

6. Tilaisuuteen oli ”järjestetty” kirjaston vahtimestari, lisäksi oli pyydetty muutamia vapaaehtoisia pitämään silmällä rettelöitsijöitä ja informoimaan sisälle haluavia, että sali oli täynnä.

7. ”Mustapaidat”? Mistähän fantasiaromaanista tämä sana tähän eksyi? Perinteisesti mustapaidoilla viitataan fasistisiin iskuryhmiin, joten kirjoittaja sekoitti jälleen hyökkääjät ja hyökkäyksen kohteet. Kenties tyhmyyttään.

8. Itse asiassa he alkoivat lyödä ja pian myös puukottaa. Jokainen tietysti määrittelee ”rähinän” itse.

9. Tällä hetkellä Uuden Suomen blogeissa ja Hommaforumilla on satoja sivuja uhri- ja säälipääomaa keräävää äärioikeistolaista keskustelua, jossa tämän tekstin tavoin yritetään syyllistää hyökkäyksen kohde. Vasemmalla laidalla kysytään, miksi uhrin täytyy puolustaa itseään vielä senkin jälkeen, kun hyökkäys ja sen motiivit ovat laajalti tunnettuja ja tunnustettuja.

10. Puolustajilla oli käytössään tiettävästi yksi tuoli. Poliisi ei suostunut yksilöimään muita astaloita. Myöhemmin on todettu, että tilanteeseen myöhemmin tulleella, puukosta selkäänsä saaneella henkilöllä oli teleskooppipatukka. (http://yle.fi/uutiset/poliisi_jyvaskylan_kirjastokarhama_paaosin_selvitetty/6481609)

11. "Vasemmistomedialla" kirjoittaja tarkoittanee kaikkia Suomen joukkoviestimiä.

12. Tietoisesta provokaatiosta, tappelun hakemisesta ja ”mustapaidoista” horisevan, fantasiamaailmaansa eksyneen ihmisen ei kannattaisi syyttää toisia spekulaatiosta.

Alin, lihavoitu virke on totta: hyökkääjillä oli poliittinen motiivi eli tavoite vaientaa epämiellyttävää poliittista ideologiaa edustavat tahot terrorismilla. Hyökkäyksen kohteeksi ilman minkäänlaista syytä joutunut osapuoli käytti puolustautumiseen luvatonta teleskooppipamppua ja tiettävästi tuolia.

Valitettavasti Kaasuputki ei kehtaa tarjota linkkiä alkuperäiseen kirjoitukseen.«
(Kaasuputki, Facebook 7.2.2013.)

Ossi Mäntylahti ilmestyi itse kommentoimaan Kaasuputken päivitystä:

Minäkin kommentoin: "Vaaliraivo yltyi väkivallaksi -bloggauksesta palautuikin mieleen tämä: http://4.bp.blogspot.com/.../Pahvi-Sauli_presidentiksi.jpg"

Keskustelu jatkui muun muassa minun Facebook-seinälläni. Myös siellä Mäntylahti vaati keskustelijoilta, jotka esittivät hänelle kysymyksiä ja vastaväitteitä, blogausta aiheesta: "Kuten olen jo useampaan kertaan sanonut, blogissani ei ole asiavirheitä. Tee oma blogaus aiheesta, niin vastataan siihen." Hän ei ilmeisesti siis katsonut arvolleen sopivaksi vastata aiheellisiin ja asiallisiin kysymyksiin Facebookissa. Miten Mäntylahti aikoo suoriutua ns. reealiajassa käydyistä keskusteluista ja poliittisista väittelyistä siinä tapauksessa, että hän jälleen pyrkii päivänpolitiikkaan ja onnistuu pääsemään vaikkapa kaupunginvaltuustoon, ellei hän suostu vastaamaan muihin kuin blogauksen muodossa esitettyihin kysymyksiin?

Mäntylahti joka tapauksessa jatkoi: "En usko kuitenkaan, että moista syntyy. Blogikirjoitukset kun ovat julkisia koko maailmalle säilyvät netin välimuisteissa ja arkistokoneissa varsin pitkään. Näin ollen niihin täytyy ihan oikeasti paneutua." Niinpä niin: Mäntylahti siis ilmeisestikin katsoo "oikeasti paneutuneensa" aiheeseensa kirjoittaessaan Kaasuputken päivityksen aiheena olleen blogauksen. Huomautettuani, että seinälläni käyty sananvaihto on täysin julkinen, Mäntylahti vastasi: "Google, Internet Wayback Archive ym. eivät pääse indeksoimaan Facebookia."

Taidan olla yllytyshullu. Ole hyvä, Ossi Mäntylahti, kehotuksestasi laadin tämän käsillä olevan blogitekstin. Käytän nyt tähän siis tunnin tai pari, jotta tämä saadaan nyt sitten indeksoitua sekä Googleen että Wayback Machine ja Internet Archive -arkistoihin, kuten Mäntylahti näköjään toivoo.

En välttämättä näinkään paljon aikaa ja energiaa tähän käyttäisi, jos olisi todella tarpeen "oikeasti paneutua" aiheeseen tekemällä laajaa taustatyötä, sillä Jyväskylän kirjastopuukotusta on jo ansiokkaasti käsitelty paitsi lukuisissa lehtiartikkeleissa, myös Wikipedia-artikkelissa "Jyväskylän kirjastopuukotus", jolla on esittää tuekseen peräti seitsemänkymmentä alaviitettä linkkeineen (viitattu 16.2.2013, ikilinkki, muokkaushistoria). Suosittelen tuota Wiki-artikkelia tiiviinä tietopakettina, jonka alaviitteistä löytyy suuri määrä linkkejä asian käsittelyyn mediassa ja muun muassa julkisissa poliisitiedotteissa. Argumentum ad wikipediam ei tässä(kään) tapauksessa kelpaa vähättelyn perusteeksi, sillä kyseinen artikkeli on erinomaisesti dokumentoitu.[*]

Keskusteluraportti

11.2.2013 mainitsin Mäntylahden levittämästä disinformaatiosta ja linkitin Kaasuputken debunkkaukseen julkisella Facebook-seinälläni. Ossi Mäntylahti ilmaantui kommentoimaan, jälleen ainakin näennäisen huvittuneena, seuraavasti: "On kieltämättä huvittavaa miten vasemmistolaiset polttavat päreensä tästä asiasta." Totesin tähän, että olen itse vihreä enkä näe tapauksessa mitään huvittavaa. Panu Raatikainen totesikin tähän, että määrättyjen oikeistolaisten mielestä kaikki paitsi he itse ovat ilmeisesti vasemmistolaisia tai jopa väkivaltaisia anarkisteja.

Mäntylahdelle myös huomautettiin, että ovella hyökkäyksen alkaessa olleella kaksikolla, joka toimi yhteisymärryksessä kirjaston oman vahtimestarin kanssa, ei ollut hallussaan mitään laittomia varusteita. Vasta kun keskustelutilaisuuteen väkisin pyrkineet, suojavarusteisiinsa sonnustautuneet ja äärioikeistolaisen Suomen Vastarintaliike (SVL) -ryhmän jäseniksi tunnistetut henkilöt aloittivat nyrkillä ja pullokassilla mätkimisen, hyökkäyksen kohteeksi joutunutta kaksikkoa tuli auttamaan sivullinen henkilö, jonka hallusta poliisi löysi teleskooppipampun ja jonkinlaisen teräaseen. Teleskooppipamppua tämä sivullinen käytti puukottajaa vastaan. Lisäksi hyökkäyksen torjuntaan käytettiin tuolia, jolla myös ilmeisesti heitettiin pakenevia hyökkääjiä.

Tapahtumista saadut tiedot eivät ole aivan yksimielisiä. Varhaiseen, 1.2.2013 päivättyyn versioon mainitusta Wikipedia-artikkelista on vielä kirjattu tieto, jonka mukaan "järjestäjät olivat pyytäneet luentosalin ulkopuolelle vapaaehtoisia valvomaan paikalletulijoita järjestyshäiriöiden varalta. Henkilöt eivät olleet virallisia järjestyksenvalvojia." Tapahtuman järjestelyihin osallistuneen Jyväskylä DiY -ryhmän tiedotteessa puolestaan kerrotaan:

»Tilanne jännittyi voimakkaasti kun ilmeni, että kolme uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen aktivistia pyrki tilaan väkisin sisälle. Järjestyshäiriöiden uhka oli tapahtuman järjestäjillä tiedossa ja oven ulkopuolelle oli asetettu kuusi turvallisuudesta vastaavaa henkilöä mahdollisen hyökkäyksen varalta. Myös kirjaston vahtimestaria oli etukäteen tiedotettu mahdollisesta vaarasta. Kun natseja estettiin sanallisesti pääsemästä saliin, he kävivät järjestyksestä huolehtivien ihmisten kimppuun nyrkein ja kassillisella pulloja. Vastarintaliikkeen aktivisteilla oli mukanaan myös teräase, jolle puukotettiin yhtä henkilöä.« (JklDiY 30.1.2013)

Mäntylahden puheet "valejärjestyksenvalvojista" saattoivat perustua näihin lausuntoihin. Tätä hän ei kuitenkaan ainakaan Facebook-keskusteluissa paljastanut. Tiedot oven ulkopuolelle asetetuista kuudesta "turvallisuudesta vastaavasta henkilöstä" eivät mitenkään vähennä Mäntylahden väitteiden kyseenalaisuutta. Se, että järjestäjät osasivat odottaa järjestyshäiriöitä ei tarkoita, että he lähtivät "tietoisesti hakemaan" väkivaltaista yhteenottoa ja "provosoivat fasistisia nahkapäitä". JklDiY:n tiedote kertoo jostain aivan muusta. Palaan tähän aivan lopuksi.

Mainitussa Wikipedia-artikkelissa joka tapauksessa lainataan Keski-Suomen poliisilaitoksen julkista tiedotetta: "Ovella seisonut mies kertoi ilmoittaneensa salin olevan täynnä ja esti miesten pääsyn tilaisuuteen. Tällöin syntyi tilanne, jossa yksi tilaisuuteen pyrkijöistä löi ovella ollutta tapahtuman järjestäjää nyrkillä ja pullokassilla. Pullokassi osui tällöin myös toiseen ovella olleeseen mieheen. Ovella olleiden miesten avuksi tuli tässä vaiheessa paikalla ollut kolmas mies, joka sai tilanteen aikana teräaseen iskun ylävartaloonsa. Poliisi epäilee puukotuksen uhrin käyttäneen tilanteen aikana teleskooppipatukkaa. Poliisi epäilee miehellä olleen hallussaan myös teräase, jota hän ei tiettävästi käyttänyt." ("Puukotus Jyväskylän kaupunginkirjastossa, 7. tiedote", 5.2.2013.)

Poliisi ei käsittääkseni ole missään vaiheessa syyttänyt järjestäjiä laittomuuksista. Kuten Panu Raatikainen toteaa: "Laki ei edellytä, että tällaisessa keskustelutilaisuudessa pitäisi olla virallinen järjestyksenvalvoja. Se että tiedotusvälineet puhuivat alkuun ovella rähinöitsijät pysäyttäneestä henkilöstä hieman harhaanjohtavasti 'järjestyksenvalvojana', on enemmän tiedotusvälineiden kuin tilaisuuden järjestäjien moka."

Mäntylahdelta kysyttiin, oliko SVL:n häiriköinnin kohteeksi huhtikuussa 2011 joutunut Kokoomuksen vaaliteltta Oulussa myös provokaatio ja olisiko Oulun Kokoomuksen pitänyt varata paikalle virallinen järjestyksenvalvoja.

Kirjanesittelytilaisuutta järjestänyt Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston rehtori Irma Hirsjärvi kertoi Mäntylahdelle: "Paikalla olleena ei kyllä naurattanut yhtään. Siellä olivat vastakkain hyökkääjät ja kirjastonkäyttäjät. Sali oli täynnä, ja ulkopuolella seisoi ihan tavallisia kirjastonkäyttäjiä ja ohikulkijoita, kun ovesta koetti päästä läpi kolme miestä aseineen. Läsnäolijoiden kasvoista paistoi kauhu ja järkytys."

Hirsjärvi vaati Mäntylahtea oikaisemaan blogissaan esitetyn vääristelevän väitteen: "Vasemmistoaktivistit astuivat myös itse rikoksen tielle järjestämällä tilaisuuteen portsareiksi laittomasti aseistautuneita mustapaitojaan." Hän ehdotti Mäntylahdelle, että oikaisuksi riittäisi jos blogissa lainattaisiin yllä siteerattua seitsemättä poliisitiedotetta. Hirsjärvi lainasi myös sanasta sanaan poliisin viidettä, 1.2. päivättyä tiedotetta:

»Puukotus Jyväskylän kaupunginkirjastossa, 5. tiedote

01.02.2013

Poliisi ei ole toistaiseksi tavoittanut Jyväskylän kirjastossa 30.1.2013 puukotukseen kärjistyneen välikohtauksen kaikkia osallisia. Henkilöt, jotka pyrkivät estämään kolmihenkisen seurueen sisälle pääsyn tilaisuuteen, on kuulusteltu. Sen sijaan tilaisuuteen sisälle pyrkineestä seurueesta kaikkia ei ole tavoitettu kuulusteluun.

Tilaisuuden järjestäjän toimesta oli pyydetty vapaaehtoista henkilöä seuraamaan paikalle tulijoita äärioikeistolaisten aiheuttaman mahdollisen häiriön vuoksi. Mies ei ollut virallinen järjestyksenvalvoja. Yhteenotto syntyi hänen pyrkiessään estämään kolmen henkilön sisälle pääsyn, koska arveli heidän aiheuttavan häiriötä. Häntä oli tullut auttamaan paikalla ollut mies, jota puukotettiin yhteenoton aikana ylävartaloon. Mies oli saapunut oma-aloitteisesti turvaamaan tilaisuutta mahdollisilta häiriöiltä. Paikalle oli välikohtauksen aikana tullut useita henkilöitä, mutta varsinaiseen yhteenottoon osallistui tämän hetkisen tiedon mukaan kuusi henkilöä.

Puukotetun miehen vamma ei ollut vakava. Myös osa muista tilanteessa mukana olleista on saanut lieviä vammoja.

Molemmilla osapuolilla on ollut hallussaan toisen vahingoittamiseen soveltuvia välineitä. Tältä osin poliisi tarkentaa, että jokaisella välikohtaukseen osallistuneella välineitä ei kuitenkaan ole ollut.

Poliisi jatkaa esitutkintaa viikonlopun yli. Seuraava tiedote annetaan tutkinnan edistymisen myötä aikaisintaan maanantaina 4.2.2013.«

Tähän Mäntylahti vastasi: "En ymmärrä Hirsjärven kritisointia. Virkkeessäni ei ole mitään virheellistä." Minä puolestani vastasin tähän kysymällä, montako virhettä jo pelkästään tähän pikku virkkeeseen mahtuu: "Vasemmistoaktivistit astuivat myös itse rikoksen tielle järjestämällä tilaisuuteen portsareiksi laittomasti aseistautuneita mustapaitojaan." Irma Hirsjärvi vastasi, että tuosta voi laskea kuusi virhettä: "Virhe 1: Järjestäjät, virhe 2: astuivat rikoksen tielle, virhe 3: järjestämällä, virhe 4: järjestämällä tilaisuuteen, virhe 5: järjestämällä tilaisuuteen laittomasti aseistautuneita, virhe 6: mustapaitojaan." Hän kysyi Mäntylahdelta:

»Mistä lähtien kirjastossa pidetyn avoimen yleisötilaisuuden, kirjakeskustelutilaisuuden tai satutunnin järjestäjä on tarvinnut virallisia järjestyksenvalvojia? Kirjastolla on omat turvajärjestelynsä ja vartijasopimuksensa ja niiden ehdoilla mennään. Järjestäjät jotka ovat vuokranneet tilan, pitävät huolta siitä että tapahtuma sujuu ja järjestyshäiriöiden kohdalla toimitaan tilan ohjeiden mukaan. Näin mentiin. Ja kiitos kysymästä [sarkastinen kiitos: Mäntylahti ei nähdäkseni moista kysymystä esittänyt], hyökkäyksen kohteeksi joutuneet ovat järkyttyneitä. Sekä salissa olleet että käytävällä kulkeneet. Ja varmaankin arvostavat korkealle kommenttiasi.«

Hannele Kosonen (joka ei muuten ole minkään puolueen jäsen) huomautti, että toisin kuin saman kirjan esittelyssä Helsingin kirjamessuilla, Jyväskylän tilaisuudesta poliisi loisti poissaolollaan.

Ossi Mäntylahti piti jatkossakin itsepintaisesti kiinni "valejärjestyksenvalvojia" koskevasta päähänpinttymästään ja "kansanomaisesta ilmaisusta mustapaita", tullen tosin sen verran vastaan että tunnustaa "mustahupparin" olevan ehkä osuvampi nimitys.

Hannele Kososen kysyttyä neljän kommentin voimin Mäntylahdelta Kokoomuksen Oulun vaalitilaisuuden turvajärjestelyistä tämä vastasi: "Me miehet käsittelemme yhden asian kerrallaan."

Keskustelu jatkui edelleen varsin vilkkaana. Neljän tunnin kuluttua Ossi Mäntylahti kirjoitti seuraavasti:

«Ajatus äärivasemmiston väkivallasta Suomessa ei ikävä kyllä ole järin kauaa haettua. Kuokkavieraat, Smash Asem, makasiinimellakat, Tampereen kadunvaltaus jne. tulevat ensimmäisenä mieleen. Lisäksi näyttää siltä, että ns. Antifa-blokki on alkanut liikehtiä ja sen liepeillä on sanoisinko suorastaan flirttaillut useita tunnettuja vasemmistopoliitikkoja.
Minua tämä kehityskulku on kaikkinensa huolestuttavaa. En hyväksy poliittisesti motivoituneilta liikkeiltä väkivaltaa, vigilantismia tai aseistautumista.»

Tähän Irma Hirsjärvi, joka kertoo vasta taannoin liittyneensä Vasemmistoliittoon, huomautti että keskusteluun osallistuvista tuskin kukaan muukaan hyväksyy väkivaltaa ja muistutti Sisäministeriön tuoreesta raportista, jonka mukaan äärivasemmiston väkivalta ei ole Suomessa todennäköistä (Ilta-Sanomat 12.2.2013).

Mäntylahtea ei ainakaan voi syyttää johdonmukaisuuden puutteesta — harmi vain, että tuo johdonmukaisuus tarkoittaa tässä perättömistä ja perustelemattomista hokemista kiinni pitämistä. Miten muuten olisi keskustelun tässä vaiheessa voinut ymmärtää hänen väitteensä, että "ainoa epävarma asia tässä näyttää olevan se, olivatko sekä välittömästi oven sisäpuolella ollleet henkilöt vai vain oven ulkopuolella vahtia pitäneet valejärjestysmiehet laittomasti aseistautuneita"?

Koetin tuoda Mäntylahden "äärivasemmisto"-esimerkkien vastapainoksi asiallista tietoa mm. (itse asiassa oikeastaan toteutumatta jääneen) Smash Asem -mielenosoituksen tapahtumista. Mikä sopisikaan ensiavuksi paremmin kuin Wikipedia-artikkeli ja YouTube-video:

Totesin, että videon lopussa nähdään, ⸮miten nykyinen vasemmistolainen kulttuuriministeri ottaa väkivaltaisesti yhteen mellakkapoliisin kanssa⸮... Wikipedia-artikkelin pohjalta saatoin todeta seuraavaa:

»Joukossa varmastikin oli väkeä, jonka tarkoituksena oli enemmänkin kuin "tuoda edes hieman sekasortoa myös Helsingin kaduille" (syytteiden joukossa oli näköjään ampuma-aserikos). Nähdäkseni Smash Asemia on kuitenkin ihan perustellustikin kutsuttu "poliisin mielenosoitukseksi", koska poliisi onnistui saartamaan mielenosoitusväen ennen kuin mitään mellakkaa ainakaan tuon saartoringin ulkopuolella tapahtui.
Saarrettujen joukossa oli kuitenkin myös täysin rauhanomaisia mielenosoittajia, poliitikkoja ja toimittajia. Tuo "guilt by association" jota niin monesti viljellään on ihan ymmärrettävä retorinen vastaveto oikeistolta, koska "maltilliset maahanmuuttokriitikot" kokevat epäoikeudenmukaiseksi heidän propagandansa kyseenalaistamisen. Ossi Mäntylahdella ei kuitenkaan tältä kannalta pitäisi olla mitään syytä turvautua tuohon retoriikkaan, koska kukaan hänen kirjoituksiaan lukenut tuskin voi vakavissaan syyttää häntä äärioikeiston symppaamisesta.«
[...]
»Surkuhupaisa esimerkki: "Vasemmistonuoret vaati kannanotossaan tutkintaa poliisin toimista, jotka sen mukaan johtivat sivullisten loukkaantumisiin, koska jotkut saivat osumia mielenosoittajien heittämistä pulloista pyrkiessään ulos saartorenkaasta." Vasemmistonuorten ja saarrettujen, rauhanomaisten mielenosoittajien ja mm. toimittajien syyttäminen mellakoinnista olisi yhtä fiksua "guilt by association" -argumentaatiota kuin syyttää poliisia pullojen heittelystä. Poliisi kuitenkin katsoi tarpeelliseksi saartaa kaikki paikalla olleet ja mahdollisesti sai tällä toiminnallaan aikaan enemmän turvattomuutta kuin turvallisuutta.«

Mäntylahdelle huomautettiin, että hänen yhtenä esimerkkinä mainitsemassaan "Tampereen kadunvaltauksessa väkivaltaisin oli kylläkin poliisi, joka suihkutti edessään seisoskelevan punkkarin silmiin kyynelkaasua ykskaks yllättäin". Koska Helsingin ja Tampereen esimerkit eivät oikein näyttäneet toimivan, Mäntylahti mainitsi kaupungit "Seattle, Göteborg, Washington, Genoa [sic]".

"Porvareille turpaan, jejee"

Todistaakseen, että on olemassa väkivaltainen suomalainen "anarkovasemmistolainen fraktio", Mäntylahti löysi Takku-sivustolta tekstin "Solidaarisuusiskuja Satamalle, romaneille ja anarkistivangeille" (Takku.net 6.6.2011). Vastasin tähän kysymällä, mitä tekemistä tuolla lähinnä surkuhupaisalla taisteluraportilla olikaan itse asian kanssa. Mäntylahti katsoi aiheelliseksi lainata Kommunistista manifestia (1848) ja kohupaljastaa meille tietämättömille, että Suomessakin on muuten marxisteja:

»"Kommunistit pitävät halveksittavana salata mielipiteitään ja aikomuksiaan. He selittävät avoimesti, että heidän päämääränsä voidaan saavuttaa ainoastaan väkivaltaisesti kumoamalla koko tähänastinen yhteiskuntajärjestys. Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Proletaareilla ei siinä ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Mutta voitettavana heillä on koko maailma."
Dan Koivulaakso muuten kuvailee itseään marxilaiseksi.«

Totesin tähän muun muassa, että olisi "aivan yhtä älytöntä leimata nykyvasemmisto väkivaltaisiksi kouhottajiksi Kommunistisen manifestin perusteella kuin on leimata RKP rasistipuolueeksi Freudenthalin rotupuheiden perusteella tai väittää, että kaikki muslimit lukevat Koraania jotenkin 'kirjaimellisesti' ja ovat siksi vaarallisia". Mihin Mäntylahti vastasi terävän analyyttisesti paljastamalla meille vasemmistolaisuuden ydinajatuksen: "Minusta aatepohjassa ei ole kyllä hirveästi epäselvyyttä. Porvareille turpaan, jejee, on hyvin keskeinen osa aatetta."

Mäntylahti myös muistutti, että "VR:n laitteistoa taidettiin nimen omaan polttaa ja näin tehtiin myös makasiinimellakassa. Siellä myös estettiin palokuntaa sammuttamasta roihua." Mitä tekemistä tällä olikaan vasemmiston tai edes "äärivasemmiston" kanssa? Vantaan Rekolan asemalla sijaitseva turvalaitekoppi on poltettu peräti kahdesti 2010-luvulla. Ensimmäisellä kerralla tekijänä oli 17-vuotias teini joka kertoo vain saaneensa "tyhmän idean" ja toisella kerralla tekijäksi ilmoittautui anarkistiryhmä, mutta tämän ryhmän olemassaololle ei ole saatu vahvistusta ("Netissä uskoteltiin, että teon takana olisivat anarkistit, mutta varmuutta asiasta ei ole pystytty saamaan. Tästä ryhmästä ei ole kuulunut mitään sen koommin", kertoo poliisi Vantaan Sanomissa 31.1.2013).

Mutta osaisiko Mäntylahti nimetä montakin vasemmistonuorta jotka estivät palokuntaa sammuttamasta Makasiinien tulipaloa?

Heitin oikeastaan retorisena huulena viittauksen yhteen anarkismin alalajiin, anarkokapitalismiin, tarkoituksenani osoittaa miten kyseenalaista on kaikenkirjavien anarkististen pienryhmien yhdistäminen niin vasemmistoon kuin oikeistoonkin tai edes anarkismiin "yleensä", mutta Mäntylahti ei tätä ironiaa huomannut, vaan totesi olevansa huolestunut myös oikeiston flirttailusta anarkismin kanssa ("Oikeisto se vasta anarkomarkojen kanssa flirttaileekin", kirjoitin, "herrajjestas!" — johon Mäntylahti vastasi: "Niin tekee. Ja en pidä tästä lainkaan.")

Keskustelu olisi ollut hyvä päättää Irma Hirsjärven seuraavaan kommenttiin. Hän oli pyytänyt Mäntylahtea ottamaan yhteyttä vaikkapa puhelimitse tai Facebookin yksityisviestillä saadakseen tarkempaa tietoa ja kehottanut ottamaan yhteyttä myös Jyväskylän poliisiin ja Suojelupoliisiin siltä varalta, että jokin oli epäselvää. Mäntylahti ei kuitenkaan tästä innostunut, erehtymätön kun on. Hirsjärvi kommentoi: "Ossi. En enää jaksa odottaa viestiäsi. Voi olla tietysti ettet osaa käyttää facebookin kyseistä tekniikkaa, mutta siinä tapauksessa voisit kysyä kavereilta apua. Voit ilmintaa Marxin, seattlelaiset, roska-astioiden polttajat, Mashin [sic] saarrokseen joutuneet tavalliset helsinkiläiset, 17-vuotiaat, oikeiston, Herra Balthasarin, kissameemit ja muut Jyväskylän iskuun selvästi syylliset suoraan Jyväskylän poliisille." Ehdotinkin tässä vaiheessa keskustelun päättämistä näihin kokoaviin sanoihin. Uusia mielenkiintoisiakin kommentteja kuitenkin ilmaantui, joten annoin keskustelun jatkua, ja saattaapa se jatkua edelleenkin...

Lopuksi: Mihin järjestäjät varautuivat? ja niin edelleen

Tilaisuuden järjestäjien piirissä on tiedetty, millainen ryhmittymä Jyväskylässäkin aktiivisesti toiminut SVL on. Esimerkiksi Satakunnan Kansa kertoi 12.1.2012, että Suomen Vastarintaliike "ottaa mallia ruotsalaiselta emojärjestöltä Svenska Motståndsrörelseltä, jonka jäsenten tililtä löytyy Aftonbladetin mukaan lukuisia murhia, murhayrityksiä, ampuma-aserikoksia sekä räjähteiden hallussapitoa". Jyväskylä DiY:n varuillaoloa ei siis voine pitää liioiteltuna. Se, että SVL:n toimintatavat ja väkivaltaisuuden tuntevia paikallisia anarkisteja pyydettiin pitämään silmällä tilaisuuteen mahdollisesti saapuvia patridiootteja (sanaa "patriootti" en suostu heistä käyttämään), lienee siis ymmärrettävää. Totta kai olisi ollut parempi, jos Jyväskylän poliisi olisi pyydetty ja saatu omalta osaltaan huolehtimaan tilaisuuden turvallisuudesta,[*] sen sijaan että valvonnasta päätettiin tällä tavoin huolehtia etupäässä amatöörivoimin ("etupäässä" siksi, että kirjaston vahtimestarin kanssa tehtiin kyllä yhteistyötä, ja vahtimestari onkin käsittääkseni se joka soitti paikalle poliisin).

Yksi osuvimmista kommenteista Jyväskylän kirjastopuukotukseen löytyy — kuinka ollakaan, ja pitäisikö nyt muka sitten sanoa "valitettavasti" — anarkistiselta Takku-sivustolta, otsikon "Stubbin ääriliikekysymys oli taitava kompa" alla olevasta keskustelusta:

»Mahdollisesti ainoat asianmukaisesti Utöyalla toimineet olivat 16- ja 17-vuotiaat tšetšeenipojat Movsar Zjamajev ja Rustam Daudov ja kolmas tuntemattomaksi jäänyt nuori, jotka yrittivät kivittää Breivikiä. Jos he olisivat onnistuneet murskaamaan Breivikin kallon, viranomaiset olisivat ilman muuta tiedottaneet, että "ääriliikkeiden yhteenotot eivät tule yllätyksenä", ja kauhistelleet sitä että Movsarilla ja Rustamilla ei ollut järjestysmieskorttia eikä poliisi ollut valtuuttanut heitä järjestyksenpitoon saarella.« (Ks. m. Iltalehti 20.8.2011.)

Kutsuin Takkua juuri "anarkistiseksi sivustoksi". Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että Takku on anarkistien (suosima) sivusto, vaan että kyseessä on sivusto jonka sananvapauskäsitys on radikaali, anarkistinen. Kyseessä on "tee-se-itse-mediaprojekti" joka "perustuu käyttäjien lähettämään sisältöön". Niinpä sivustolla ei ole yhtenäistä linjaa joka tarkoittaisi vaikkapa käytännön ohjeita arsonisteille, vaan kirjoitusten joukosta löytyy myös väkivallan vastaista, pasifistista pohdintaa otsikon "Natseja ja väkivaltaa" alla. Kirjoittaja toteaa, että oletettavasti löytyy epärealistisia, siis enemmän tai vähemmän todellisuudesta vieraantuneita ihmisiä, jotka ovat Jyväskylän puukotuksen yllyttäminä valmiita ainakin puhumaan "natsintappamispäivistä" ja myös, "että jos väkivaltaiseen retoriikkaan ei puututa, siitä seuraa pikkuhiljaa kasvavaa väkivaltaa — aivan samalla tavalla kuin viime vuosina varsinkin Perussuomalaisten Suomen Sisu -siiven 'maahanmuuttokriittinen' retoriikka on tehnyt tilaa yhä rasistisemmille puheille ja teoille" (Vastarannankiiski, 4.2.2013).

Anarkistien demonisointi tai toisaalta estetisointi yhdeksi yhtenäiseksi, väkeväksi ja pelottavaksi mustaksi blokiksi on sekin yksi syrjäyttävän ennakkoluulon muoto. Tämä lainaamani vasemmistoanarkisti(?) nimeltään Vastarannankiiski vastustaa myös natsien leimaamista "jonkinlaisen äärimmäisen pahan edustajiksi tai toisaalta onnettomiksi luusereiksi ja paska-aivoiksi". Hevosenkenkäteoria toimii myös "liberaalin" epäinhimillistämisen mallina. Toki löytyy aina niitä, jotka eivät halua olla minkäänlaisissa kosketuksissa "systeemiin", tai ainakin tahtovat pitää yllä haavettaan radikaalista vapaudesta ja aggressiivisesta ulkopuolisuudesta...

On mahdollista viljellä paitsi "ideologista mustavalkoista kuvaa hyvän ja pahan yhteenotosta", kuten Ossi Mäntylahti toteaa, myös ideologista musta-valko-mustaa kuvaa kahden ääripään, pahan ja pahan yhteenotosta, jota valkopaitainen oikeassaolija katselee turvallisen etäisyytensä ja ylemmyytensä turvista, hevosenkengän kaarelta.

Vaikka sävyni saattaa olla kitkerä, toivoisin että me täällä hevonkengän kaarteessa osaisimme tehdä myös yhteistyötä ja nähdä, että ne meistä katsoen etäisimmät ulkoparlamentaariset kärjet saattavat olla olennainen osa tätä vaikeaa yhteistä asiaa nimeltä demokratia. Jollei nyt olisi puhe jostain hevosenkengän kaltaisesta, voisi vielä sanoa senkin, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki: sen vuoksi noita ääripäitä pitäisi kuulostella ja ehkä jopa koettaa voittaa nuo marginaalit ikään kuin takaisin syrjintää, pelkoa ja väkivaltaakin lietsovalta agitaatiolta,[*] jollaista Suomessa kuullaan nykyisin aivan liikaa.[*]

P.S.

Kannattaa vilkaista myös Ossi Mäntylahden "NRA jne." -blogauksen kommentteja, joukossa on muutama erinomainen mm. Panu Raatikaiselta ja Jorma Myyryläiseltä. Tällä hetkellä (17.2.2013 puoliltapäivin) kommenttiosion "viimeinen sana" eli alin kommentti kuuluu Irma Hirsjärvelle:

»Kiitos monista järkevistä kommenteista.

Ossille vain sama, mitä sanoin hänelle jo tuolla muualla. Järjestäjät ovat nyt puolitoista viikkoa selvitelleet tapahtumaa yhteistyössä poliisin kanssa. Jos sinulla on lisätietoja, ole hyvä ja ota suoraan yhteyttä sekä poliisiin että Supoon. Annan mielelläni puhelinnumerot.

Käytä poliisin tiedotteita asioiden tarkistamisessa.

Suosittelen, että käytät ihan toisenlaista tarkkuutta määritellessäsi sitä kuka on "hyökkääjä" ja keiden kimppuun hyökättiin. Hyökkäyksen kohde olivat kirjastonkäyttäjät: siis ne, jotka olivat salissa, ja vielä oven luona, kun eivät mahtuneet enää sisään ja ne jotka kulkivat hyökkäyksen aikana kirjaston aulassa. He eivät kenties ole kovinkaan samaa mieltä siitä miten asiat haluat nähdä. Heissä oli myös kokoomuslaisia. Miehet ovella suojelivat näitä kaikkia torjuessaan hyökkäyksen.

Kyseessä on poliisin mukaan vakava rikos, hyökkäys poliittista kokoontumisvapautta vastaan - joka sisältää myös sananvapautta ja kokoontumisvapautta vastaan kohdistuneen hyökkäyksen. Jos olet eri mieltä, sinulla on siihen oikeus. Jos sinulla on muuta tietoa, ilmoita se viranomaisille.

Seuraavan kolumnin voit kirjoittaa siitä, keitä nämä hyökkääjät olivat, mitä he kenties ajatttelivat ja keiden tuen he kokevan itsellään olevan.«

---

Päivityksiä ja huomautuksia

1. Wikipedia: "Hevosenkenkäteoria on politiikan tutkimuksen teoria, jonka mukaan oikeisto ja vasemmisto eivät ole lineaarisen janan vastakohtia, vaan niiden äärisuuntaukset lähestyvät toisiaan hevosenkengän muotoisessa kaaressa. Teoria haastaa perinteisen Oikeisto–vasemmisto-vastakkainasettelun. / Teoria on ollut etenkin liberalismin kannattajien suosima, koska sen avulla totalitaariset äärisuuntaukset voidaan esittää yhtenä vihollisena." (Hevosenkenkäteoria, viitattu 17.2.2013.)

   Takaisin ylös

2. Lisään tähän alaviitteeseen uusia aiheesta julkaistuja tietoja ja muita täsmennyksiä.

   Maanantaina 18.2.2013 Keski-Suomen poliisi tiedottaa mm. seuraavaa: "Tutkittaessa Jyväskylän kirjastossa 30.1.2013 tapahtunutta välikohtausta on käynyt ilmi, että yksi poliittisten toimintavapauksien loukkaamisen yrityksestä epäilty mies on kerännyt, tallentanut ja ryhmittänyt tietokoneelleen lukuisten henkilöiden valokuvia ja henkilötietoja siten, että teko täyttää henkilörekisteririkoksen tunnusmerkistön. Kerätyt tiedot kuvaavat henkilöiden yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta ja ne on kerätty pääosin internetistä." (Jyväskylän kaupunginkirjaston tapahtumien tutkinnasta, 8. tiedote.)

   Helsingin Sanomat täsmentää, että laittoman henkilörekisterin pitämisestä epäilty "on yksi kolmesta miehestä, joiden epäillään pyrkineen väkivalloin Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuteen Jyväskylän kaupunginkirjastossa 30. tammikuuta" (HS 18.2.2013).

   On tunnettu tosiasia, että myös Suomen Vastarintaliikkeeksi (SVL) itseään kutsuvan ryhmän jäsenten kuvia ja henkilötietoja on julkaistu internetissä. Sopii kuitenkin kysyä, olisiko näiden rekisterien tarkoitus erilainen. SVL:n tavoitteena on kansallissosialistinen vallankumous ja pohjoismaisen yhteisvaltion perustaminen. Voitaneen olettaa, että SVL:n rekisteriin on listattu tämän tavoitteen "tiellä olevia" henkilöitä. Vasemmistoaktiiveilla puolestaan näyttää olevan intressinä suojautua ja suojella toimintaansa näiden pseudopatrioottien väkivallalta. On perusteltua ajatella, että Jyväskylän hyökkääjien jäljille päästiin niinkin nopeasti juuri siksi, että "patriootit" tunnistettiin.

   Oulussa kaasusumutteella pahoinpidelty Vasemmistoliiton helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja yksi Äärioikeisto Suomessa -kirjan kolmesta tekijästä, Dan Koivulaakso, on Sosialistinen vaihtoehto -lehden haastattelussa todennut: "Menin tietokoneelleni tarkistamaan arkistoani voisinko tunnistaa hänet natsiksi, mutta silloin hän lähti salista." Tämän lausunnon pohjalta on sitten mm. äärioikeistopiireissä spekuloitu, että Koivulaaksolla on muka jonkinlainen oma henkilörekisteri. Tämä "Danin natsiarkistona" tunnettu dokumentti on kuitenkin "patrioottien" itsensä julkaisema artikkeli, jossa on julkaistu useita selkeitä valokuvia SVL:n aktiiveista: "Aktivistipäivät 2012". Koivulaakso tunnisti tekijän poliisin tietokannasta kaasuiskua seuranneena päivänä. Itse asiassa tuon pahoinpitelyn selvittäminen olikin pitkälti Koivulaakson oman aktiivisuuden ansiota (ks. HS 11.10.2012: "Dan Koivulaakso järjesti itse epäillyn sumuttajansa kiinnioton").

   Poliisi kertoo myös, että kirjastossa oli "ennen tapahtumaa epäiltyjen pyynnöstä käynyt 17-vuotias nuorimies tiedustelemassa tilannetta". Jos nyt aikuiset uusnatsit kenties onkin jo menetetty, näiden juoksupoikien pelastaminen ääriliikkeiltä saattaa olla helpompaa – katso alempana olevassa huomautuksessa oleva Kamal Palani Jafin kertomus siitä, miten yksinkertaisesti tämä voi joskus tapahtua.

   Takaisin ylös

3. "Jyväskylän poliisi oli kertomansa mukaan tietoinen tapahtumasta, mutta ei nähnyt tarvetta olla paikalla. Suojelupoliisille oli ilmoitettu uhkaviesteistä, mutta on jäänyt epäselväksi, mitä viestejä näiden kahden välillä on kulkenut tai ei ole kulkenut..." (Panu Raatikainen, Facebook 18.2.2013)

   Wikipedian erinomainen, tiheästi päivitetty ja runsaalla viiteapparaatilla varustettu "Jyväskylän kirjastopuukotus" -artikkeli kertookin: "Kirjatilaisuuden järjestäjien mukaan Suomen vastarintaliikkeen edustajat myös kuvasivat rasisminvastaisen mielenosoituksen osallistujia Jyväskylässä marraskuussa 2012 ja tammikuun puolivälissä Joensuussa järjestetyn Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuden Facebook-sivulle jätettiin uhkaavina pidettyjä kommentteja. Kommenteissa puhuttiin lähinnä Finnish Defence League -liikkeestä. Tilaisuuden järjestäjät ilmoittivat kommenteista Pohjois-Karjalan poliisille ja Suojelupoliisille. Jyväskylän poliisi katsoi, että kirjatapahtumaan ei liity erityistä uhkaa." (Viitattu 20.2.2013.)

   Takaisin ylös

4. 1. maaliskuuta 2013, median uutisoitua laajasti siitä miten poliisin vaatimukset turvajärjestelyistä estivät keskustelutilaisuuden Äärioikeisto Suomessa -kirjasta, Ossi Mäntylahti jakoi linkin uutiseen ja aprikoi: "Olikohan tässä nyt enää kyse mistään kirjaesittelystä? Joku voisi luulla, että kyseessä on poliittinen joukkokokous. Ns agitaatiotilaiauus." (Facebook 1.3.2013, n. klo 21:50.) Kommentti herätti aiheellista ihmettelyä. Kysyä varmaankin sopii, pitäisikö Kokoomuksen vaaliteltallekin järjestää vastedes järjestyskorteilla varustettu turvapartio SVL:n hyökkäysten varalta, kuten ilmeisestikin jo Oulussa keväällä 2011 olisi pitänyt tehdä? Pitäisikö vaalitelttaa valvomaan hankkia neljä kortillista järjestyksenvalvojaa, joista vähintään yhden on oltava nainen (ilmeisesti ruumiintarkastusten takia), ja toimitettava pelastussuunnitelma 14 päivää etukäteen? Lainaan jälleen Panu Raatikaista: "Kai persu-nuorten maahanmuuttoa käsittelevään keskustelutilaisuuteen tänään oli poliisi vaaitunut samanlaiset ammattimaiset järjestysmiehet Ossin pelkäämän väkivaltaisen äärivasemmiston iskujen varalta?"

   Jussi Saramo lainasi samassa Mäntylahden Facebook-keskustelussa neljään kohtaan jakautuvaa pykälää 3 "Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma" pelastustoimea koskevasta asetuksesta. Neljäs kohta on se, johon viranomaiset todennäköisesti vetoavat Jyväskylän tapahtumien jälkeen: "Pelastuslain 16 §:ssä tarkoitettu yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma on laadittava yleisötilaisuuteen tai tapahtumaan, jossa [...] 4) tapahtuman luonne aiheuttaa erityistä vaaraa ihmisille." Ossi Mäntylahden vastaus ehkäpä toimii yhteenvetona hänen näkemyksestään agitaatiotilaisuudesta: "No jos joku kerää yhteen huoneeseen parisataa hysteeristä hippiä ja asettaa patukkamiehet ovelle heilumaan, niin se jos mikä täyttää kohdan numero neljä kriteerit epämääräisestä tapahtuman luonteesta." Mäntylahden läpänheitto alkaa todellakin muistuttaa oikeistopopulististen trollien retoriikkaa.

   Ensimmäisenä Kotkan viranomaisten kannasta kirjakeskustelutilaisuuden järjestämiseen taisi uutisoida Kymen Sanomat.

   Takaisin ylös

5. "... ehkä jopa koettaa voittaa nuo marginaalit ikään kuin takaisin syrjintää, pelkoa ja väkivaltaakin lietsovalta agitaatiolta, jollaista Suomessa kuullaan nykyisin aivan liikaa": Miten tuo sitten käytännössä voisi tapahtua?

   Lainaan Kamal Palani Jafin (vas.) kertomusta kokemuksestaan, viime syksyltä:

   »Sain tänään yhden rasistin käännytettyä. Kyllä rasisteille kannattaa puhua myöskin ja erityisesti kuunella ennen sitä. Hekin ovat ihmisiä, eksyneitä ihmisiä, joita voi joskus jopa auttaa pelkästään kuuntelemisella. Nyt on hyvä fiilis kertakaikkiaan. Maailmaa voi muuttaa.

   Olin normaalisti jakamassa vaalilehtiä ja mainoksia kerrostaloissa. Jakoni loppupuolella huomasin eräässä kerrostalon pihassa yhden nuoren miehen surullisena istumassa ja katsomassa maahan. Hänellä oli suomitakki päällä, maiharit jalassa ja ajettu tukka. Kelasin että hän saattaa olla skini/rasisti, mutta otin silti riskin ja menin puhumaan hänelle. Kysyin häneltä että onko kaikki hyvin? Hän vastasi että "miks sä välittäisit ku oot ulkolainen". Vastasin hänelle, että me olemme vain ihmisiä, jolla on erilaiset pigmentit ja lupasin kuunella kaikesta huolimatta. Sitten hän kertoi pitkän tarinan hänen työttömyydestään, siitä että häntä on kiusattu aina ja siitä että kukaan ei välitä oikein hänestä. Kerroin vastapainona niitä kokemuksia, jotka liittyy taas rasistisiin herjauksiin tai tekoihin jotka on kohdistunut minuun Suomessa tähän asti. Keskustelimme tunnin putkeen ja lopulta kun hän oli saanut sanottua kaiken mitä halusi sydämestään sanoa, niin halasi mua kovaa ja kiitti siitä että avasin hänen silmät. Annoin hänelle vinkkejä muutamista sopivista työpaikoista, johon hän voisi hakea paikkaa, mistä hakea apua ja muutenkin niihin palveluihin mitä hän tarvitsisi nyt heti, että pääsisi alkuun ja jaloilleen. Lopuksi hän pyysi anteeksi kaikkea sitä rasismia ja syrjintää mitä on kohdistanut ulkolaisiin tähän asti. Kysyin häneltä että miksi minulta pyydät anteeksi ja hän vastasi: "koska olet ainoa ihminen, jolla on ollut minulle aikaa ja mikä ihmeellisintä, olet ulkomaalaistaustainen vielä." Hän halusi minun kauttani pyytää kaikilta anteeksi ketä hän on satuttanut tavalla tai toisella. Annoin hänelle anteeksi. Lopuksi sanoin hänelle että voisi mun kanssa joskus lähtee kuntosalille treenaa jos mieli tekee, niin hän innoistui ja lupasi tulla silloin tällöin.«

   (Kamal Palani Jafi, Facebook, syksyllä 2012. Takaisin ylös.)